Veliki Novgorodista Moskovaan, Trans-Siperian automatka 14.6.2016

Trans-Siperian automatkan viidennen päivän ohjelmassa oli siirtyminen Veliki Novgorodista Moskovaan.

Lähdin Veliki Novgorodista tiistaiaamuna klo 9. Auto tuntui toimivan edelleen täydellisesti, mutta tankkauksen jälkeen noin 120 km ajon jälkeen syttyi moottorin vikatilasta ilmoittava oranssi valo. Koska valo ei vilkkunut, ajelin ihan normaalisti koko 536 km matkan Moskovaan. Koska Pietarin määräaikaishuolto sujui niin hyvin, käyn huomenna Moskovassa saman ketjun liikeessä tarkistuttamassa mistä on kysymys ;).

Novgorodin ja Moskovan välillä oli yhteensä noin 100 km moottoritietä, jossa nopeusrajoitus oli 110 km/h. Moottoritiellä ajelin 125 km/h ja tavallisella tiellä 80-100 km/h muun liikenteen mukaan, keskinopeudeksi tuli vajaa 80 km/h. Keskinopeudeksi ilman taukoja tuli vähän alle 80 km/h. Moottoritiemaksuja kerättiin 8,5 euron edestä. Matkalla ei ollut mitään erityistä nähtävää paitsi jotkut ”rintamamiestalot” kylissä olivat ihan hauskan näköisiä.

Näkymä pian Moskovan uloimman kehätien sisälle saapumisen jälkeen. Varasin hotellin mahdollisimman kaukaa keskustasta välttääkseni Moskovan kauheita ruuhkia. Tämä onnistuikin hyvin, vasta viimeisellä kolmella kilometrillä oli jonkin verran odottelua. Tosin 50 km ennen Moskovaa sain nauttia 20 minuuttia ruuhkasta, jossa ei juurikaan edetty.

Kirjauduin sisään Hotelli Ostankinoon noin 17.30 paikkeilla. Huone omalla kylpyhuoneella ilman aamiaista tuli maksamaan 19 e/vrk. Ilmainen netti oli yllättäen tosi hidas 0,25 Mbit/s versio ja 10 megan netti olisi maksullinen, joten käytän nyt Megafonin 4G:ä. Portugali – Islanti ottelua katson Venäjän tv:stä.

Kävin illalla 4 km kävelyllä läheisessä Ostankinon (urheilu)puistossa. Ajomatkan aikana parantunut selkä kipeytyi jällen.

Ostankinon TV-torni.

Lammessa oli paljon sorsia, jotka eivät kunnioittaneet uintikieltoa.

Ostankinon puistossa näki paljon rullaluistelijoita, juoksijoita ja pyöräilijöitä.

VDNH:n juoksukoulun mainos: ”Ihminen ilman unelmaa on kuin lintu ilman siipiä”. Okei – unelmoidaanpa sitten ajasta, jolloin jaksan lähteä juoksulenkille joka aamu ennen aamiaista.

Hyvää kansainvälistä bloggarin päivää!