Browsing Tag

filippiinit

Aasia, Filippiinit, Kaakkois-Aasia, Nettiyhteydet

3G Prepaid Filippiineillä

5.2.2010

Etsin tuntikausia Cebu Cityssä Smart Bro SIM-korttia ilman USB-modeemia, mutta sellaista ei löytynyt mistään. Myös valtavan SM-kauppakeskuksen kaksi Smartin omaa toimipistettä myivät ei oota, ”kysy ensi viikolla”. SIM-lukitulla USB-modeemilla liittymää olisi löytynyt hintaan 995 pesoa eli 16 e. SIM-kortin hinta on 40 pesoa ja käyttö maksaa 10 pesoa per 30 min eli 20 pesoa tunti (0,30 e/h). Yhteyden katkeaminen välissä ei aloita uutta laskutusjaksoa.

Koska Smart Brota ei ollut saatavissa, hankin aluksi Globen vastaavan liittymän. SIM-kortti maksoi 40 pesoa, käyttö maksaa 5 pesoa/15 min eli 20 pesoa tunti (0,30 e/h) jos yhteys ei katkea välissä. 15 min laskutusjakso alkaa aina alusta jos yhteys katkeaa.

Olin lukenut vertailun näistä liittymistä ja omat kokemukseni olivat vastaavanlaisia, Globe oli näistä huonompi. Sen yhteys katkeaa tai useammin latausnopeus vain hyytyy täysin ja vain yhteyden katkaisu ja uudelleenavaus auttavat. Tämä taas aiheuttaa lisälaskutusta. Globe vaikutti Smartia hitaammalta myös silloin harvoin kun yhteys toimi hyvin.

Smart Bro -SIM:n sain lopulta ostettua Boracayn Smart Wireless Centeristä rantapolun varrelta. Ostoksen teko vaati 45 min jonotusta. Boracaylla Smartin 3G-kenttä vaikutti hyvältä ja toimivuus oli hyvä ainakin iltayöstä, jolloin liittymää käytin.

Iloilon New Emperor Pensionissa 3G-kenttä oli heikko, mutta yhteys pysyi päällä melko hyvin.
Siquijorissa ja Boholissa ei hyvää 3G-kenttää Smart-liittymällä tuntunut löytyvän missään eikä Siquijorista löytynyt Smart Bro -latauslipukkeita. Edes Boholin Tagbilaran Cityn ydinkeskustassa 3G-kenttä ei ollut kovin hyvä, Tagbilaranin satamassa 3G-kenttä oli parempi kuin keskustassa.

Globen liittymä ei GPRS/EDGE-verkossa suostunut avaamaan nettisivuja ollenkaan. Smart Brolla EDGE:een törmäsin todella harvoin, perus-GPRS:ä pystyi hyödyntämään 3G-verkon ja EDGE:n puuttuessa.

Cebu Cityyn palattuani totesin, että Smartin 3G-kenttää riitti aina hyvin ja nopeus oli kohtalainen.

Aasia, Filippiinit, Kaakkois-Aasia

Siquijor ja Bohol, Filippiinit 28.1-3.2.2010

4.2.2010

Siquijorissa majapaikat olivat pitkin rannikkoa kaukana toisistaan ja etsiskelin niitä tuktuk-kyydillä 30 km matkan. Kolme ensimmäistä majapaikkaa joista kysyin olivat täynnä. Neljännessä eli Blue Wavessa melko lähellä Siquijorin satamaa olin kaksi yötä (9,5 e/yö).

Kiersin Siquijorin saaren skootterilla, mutta kartassa mainittuja rantoja ei juuri löytynyt. Rannoille ei ollut minkäänlaisia tienviittoja ja pääsy rantaan oli yleensä mahdollista vain harvakseltaan sijaisevien resorttien läpi. Yhden resortin ravintolan viereen pysähdyin ruokatauko mielessä ja ensimmäiseksi joku tuli vaatimaan pysäköinti- ja ties mitä maksua, joten lähdin muualle.

Olin jo, yllättävää kyllä, varsin pitkälle tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja oikeanpuoleinen liikenne tuntui oudolta, kerran jopa olin lähteä vasempaa laitaa liikkeelle. Siquijorissa ja Boholissa ei käytetty kypäriä eikä sellaisia ollut skootterivuokrauksen* yhteydessä tarjolla.

Boholin kaksi ”pakollista” nähtävyyttä ovat Tarsier-apinat ja Chocholate Hills (suom. Suklaakukkulat, kuivana aikana ovat ruskeita). Pidin molempia mielenkiintoisina ja kävin katsomassa. Tarsier-apina on todella pieni, kämmenen kokoinen, ja sillä on kokoonsa suhteutettuna älyttömän suuret silmät (kuva ylimpänä). Tarsier-apina innoitti Steven Spielbergiä E.T.:n ulkonäön suunnittelussa.

Palatessani Chocholate Hillseiltä yövyin Lobocin lähellä Nuts Hutseissa (suom. Hullut Majat). Nimi kuvaa paikan sijaintia hyvin, se sijaitsee erittäin huonon metsätien päässä vuorten välisessä laaksossa joen rannalla. Metsätieltä laskeudutaan rantamajoille portaita pitkin satoja askelmia, puolessa välissä on ravintola. Paikkaan tullaan myös Lobocista jokea pitkin. Yö maksoi 600 pesoa eli 9,5 e.

Laivamatka Dumaguetesta Siquijoriin aiheutti merisairautta, joten paluumatkalle samalla aluksella valmistauduin jättämällä aamiaisen syömättä. Syömättömyys auttoikin toivotulla tavalla. Dumaguete-Tagbilaran-Cebu City -väleillä oli isommat alukset, joten merenkäynti ei sillä lailla tuntunut. OceanJetin Dumaguete-Tagbilaran -lautan ilmastointi oli täysillä ja kurkku kipeytyi vähäksi aikaa.

*Siquijorissa skootterin vuokraus 8 h maksoi 6 e. Boholin Tagbilaranin satamassa skootterista pyydettiin 12,5 e/vrk, mutta Palma-kadun Speed-vuokraamossa tingitty hinta huonokuntoisesta skootterista kahdeksi päiväksi oli 6 e/vrk (viereisessä vuokraamossa 7,5 e/vrk)

Aasia, Filippiinit, Kaakkois-Aasia

Boracay, Filippiinit 21-26.1.2010

2.2.2010

Boracaylla ei ollut ihan niin kuuma kuin Kaakkois-Aasiassa yleensä, vaan lämpötila oli alle 30 astetta. Tuulenvirettä oli myös sopivasti. Viikon aikana sää oli hyvin vaihteleva, muutamaan kertaan satoikin, mutta jokaiseen päivään mahtui myös auringonpaistetta.

Boracayn White Beach on 3-4 km pitkä eikä rannalla ollut missään kohtaa sellaista auringonpalvojien ruuhkaa kuin esim. Phuketissa on. Välissä oli kymmeniäkin metrejä puhdasta valkoista hiekkarantaa ilman yhtään ihmistä.

Boracaylla suurin osa turisteista on aasialaisia, mm. korealaisia käy paljon ja jonkin korealaisen ravintolankin huomasin. Yleensä en kyllä osaa ulkonäön perusteella sanoa mistä Aasian maasta henkilö on kotoisin (ks. kuva yllä ja kerro minkämaalaisia). Suomen sanaa en Boracaylla kuullut ollenkaan, ruotsia ja venäjää kuulin hieman. Meikäläisten vähyyden ymmärtää, koska samantasoisia kohteita löytyy lähempääkin.

Kävin myös saaren toisella puolen White Beachia vastapäätä Bulabog-rannalla, joka on windsurfingin (purjelautailu) ja kiteboardingin (liitovarjoleijalautailu) mekka. Tuolla puolella saarta tuuli ja aallot ovat voimakkaat ja erityisesti kiteboardareiden vauhti näytti hyvältä. Boracay on noin 9 km pitkä, mutta leveyttä on keskikohdassa vain 1-2 km.

Bulabogilta eteläkautta poistuessani satuin löytämään halvan majatalon wifillä varustettuna, Lady L Apartelle, ja yövyin siellä kolme yötä. Tingitty hinta oli 600 pesoa eli 9,5 e/yö. Wifi oli hitaahko, mutta kyllä se Globen 3G:ä paremmin toimi. Puolenyön maissa wifi sammutettiin yöksi. Nettikahviloiden hinnat olivat 25 – 60 pesoa/h (0,40 – 1 e/h).

reissuesan valokuvagalleria – Boracay

Aasia, Filippiinit, Kaakkois-Aasia

Filippiinit 18-20.1.2010, Cebu Citystä Boracaylle

21.1.2010

Cebu Cityssä pikkupoikataskuvaras sai avattua repun sivutaskun vetoketjun, mutta en huomannut mitään kadonneeksi. Sivutaskussa en juuri mitään säilytäkään, varsinkaan arvokasta. Repun keskimmäistä osiota, jossa pidän kannettavaa ja toista maksukorttia, pidän lukittuna pienellä munalukolla.


Kätevältä vaikuttanut Cebu City – Bacalay -bussiyhteys, sisältäen Toledo – San Fernando -lautan, oli peruttu (”suspended”), joten minun täytyi ostella tuollekin välille erikseen bussiliput, lauttalippu ja tuktukit. Matka eteni kuitenkin hyvin ja ehdin ihmisten aikoihin nukkumaan Bacalayhin.

Puoleltapäivin jatkoin kohti Boracayta, ensin taksilla satamaan, sitten lautta Iloiloon, Iloilossa yli puolen tunnin tuktuk-matka bussiterminaalin (tuktuk-kuski yritti kesken matkaa korottaa sovitun maksun nelinkertaiseksi!) ja siellä Kalibo – Cataclan -bussiin. Cataclan-Boracay -lauttani oli perillä vähän ennen yhdeksää, halvan hotellin löysin Cataclanin sataman turisti-infon avulla.

Hinnat

– Cebu Pacific Airin tarjouslennot KL – Manila – Cebu City, 84 euroa menopaluu, ostettu 12.11.2009
– mittaritaksi Cebu Cityn lentokentältä keskustaan 3 e
– King’s Hotel, Bacalayn keskusta, 500 pesoa (8 e), siisti, wifi yhteistiloissa
– Holiday Homes Hotel, 3. Boat Station, White Beach, Boracay, 600 pesoa (9,5 e)