Matkalla Kamyanets-Podolskyyn jäin miliisin ratsiassa kiinni väärästä kaistanvaihdosta risteysalueella. Huomasin olevani vasemmalle kääntyvällä kaistalla kun suoraan oli tarkoitus ja korjasin asian ylittämällä sulkuviivan. Miliisi kertoi sakon olevan 400 hryvniaa (37 e), mutta puolet tuosta jos maksan hänelle suoraan. Sanoin, etten maksa lahjuksia ja ehdotin, että pääsisin varoituksella. Se ei kuulemma käynyt, ”koska kyseessä vakava rikkomus, ei esim. turvavyön puuttuminen”.
Jostain syystä miliisi lähetti minut sitten esimiehensä luokse toiseen, siviiliautoon. Kerroin, että kieltäydyin lahjuksesta, mutta esimies vain sanoi ettei lahjuksia tarvitse maksaa. 37 e oli muka minimisakko ja päällikkö sanoi leimaavansa passiini maastapoistumispakon 1 vrk sisään sen jälkeen kun olen maksanut sakon pankkiin enkä voi palata Ukrainaan vähään aikaan. Sanoin, että poistuminen on periaatteessa mahdollista (kun matkaa rajalle oli alle 500 km) enkä ole pian tulossa uudelleen.
Sitten päällikkö lähetti minut takaisin toiseen autoon sakotettavaksi, jonka luona vuoroa odottaessani kolmas miliisi kysyi onko minulla kaikki dokumenttini ja käski poistua paikalta. Puolen tunnin uhkailujen tarkoituksena oli varmaankin kalastella lahjuksia, mutta silti jäi hieman ihmetyttämään miksei sakkoa lopulta annettu.
Kamyanets-Podolskyn linnoitus ja vanha kaupunki olivat käynnin arvoisia. Yötä olin Hotelli Filvarki-Minissä (вул. Сіцінського 7), hinta 9,5 e (100 hr.).
Kamyanets-Podolskystä poistuttuani otin ensimmäistä kertaa tällä reissulla kyytiin liftareita (kuva yllä), jotka olivat palaamassa festareilta kotiinsa Lviviin, joka olikin määränpääni.
reissuesan valokuvagalleria – Ukraina 2009
Lisää samasta aiheesta
