Kuala Lumpurin LCCT-terminaalissa, jota AirAsia käyttää, oli ilmainen wlan ja hyvä valikoima ravintoloita, joten odottelu sujui rattoisasti. Olin kentällä jo kolme tuntia ennen lähtöä ja lento myöhästyi vielä tunnin. Lento KL-Saigon* kesti kaksi tuntia. Vieressä istunut vietnamilaistyttö, huomattuaan minun tutkivan matkaopasta, listasi minulle suositeltavia matkakohteita, hotellin ja ravintoloita. Hän myös kertoi, että taksi lentokentältä maksaa noin viisi dollaria.
Tarkoitukseni oli tulla bussilla kentältä, mutta ei siellä busseja näkynyt ja taksikuskit kertoivat ettei busseja kulje klo 18:n jälkeen. Ensimmäinen taksijärjestelijä yritti nyhtää matkasta keskustaan 15 e (näytti oikein hintataulukkoa), taksikuski vähän kauempana 7,5 e. Pääsin takaisin tuloterminaaliin selitettyäni vartijalle tilanteen ja sain ostettua sieltä taksilipun 4,5 e.
Olin kaksi yötä LP:n listaamassa Yellow House -hotellissa (kuva yllä) reppumatkailijoiden suosimalla Pham Ngu Lao -alueella, 8 e/yö, ilmastointi, tv, aamiainen ja hidas wlan. Sain valita ikkunallisen tai ikkunattoman huoneen välillä ja välitsin tietysti ikkunallisen, mikä oli väärä valinta kadulta kantautuvan metelin vuoksi.
Saigonin liikenne on ärsyttävää, erityisesti minua ottaa päähän jatkuva äänimerkin käyttö ja luulisin 95 % piippauksista olevan täysin turhia. Kadunylitys on vaikeaa, miljoonat moottoripyörät eivät väistä jalankulkijoita yhtään eikä suojatiellä ole mitään vaikutusta asiaan.
Kadulla kävellessä jouduin jatkuvasti vastenmielisen tyrkytyksen kohteeksi enkä tiedä miten siltä pystyisi välttymään. Erityisesti moottoripyörätaksit kurvasivat vierelle ja tarjosivat paitsi taksikyytiä, myös prostituoituja ja marihuanaa.
Aluksi Vietnamin oikeanpuoleinen liikenne tuntui oudolta, olin alkanut jo tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa.
*Virallinen nimi on v. 1976 lähtien Ho Chi Minh City, mutta kansan suussa kaupunki on edelleen Saigon.
Lisää samasta aiheesta
