Mae Hong Son Loopin viidentenä päivänä ajelin noin 150 kilometrin matkan Mae Hong Sonista Mae Sariangiin, joka on sijainniltaan sopiva välietappi. Väli ei ollut niin kiharaisia vuoristoteitä kuin Pain seudulla, joten pystyin ajelemaan vähän lujempaa kuin aikaisemmin.
%20(1)-1.jpg?img=img2048)
Tämä kuva on otettu alkumatkasta.
%20(7)-1.jpg?img=img2048)
Poikkeuksellisesti ajoin Mae Sariangiin saavuttuani harhaan, mutta huomasin sen pian ja tarkistin kännykkänavigaattorista missä mennään.
Huoneen hankin ajelemalla joenvarsitietä edestakaisin ja katselemalla mitä hotellit mainostavat. PS Guesthousen huone maksoi 400 bahtia eli 10,5 euroa. Siellä olisi ollut myös 250 bahtin huoneita, mutta niissä ei olisi ollut kuumaa vettä. Nettiyhteys osoittautui ärsyttävän epävakaaksi.
%20(8)-1.jpg?img=img2048)
Majapaikasta näkyi hyvin Mae Nam Yuam -joelle.
%20(14)-1.jpg?img=img2048)
Kävin syömässä punaisen curryn Inthira-ravintolassa. Red Curry on hyvää, mutta meikäläiselle melkoisen tulista, hiki nousee pintaan syödessä. Annoksen hinta veden keran jäi alle 3,5 euron.
%20(18)-1.jpg?img=img2048)
Mae Sariangin museossa on mahtava katto!
%20(13)-1.jpg?img=img2048)
Lonely Planet mainitsi Mae Sariangin temppeleistä nähtävyydeksi vain Wat Jong Sungin/Wat Si Bunruangin, mutta eihän tässä ole juuri mitään katsottavaa.
%20(6)-1.jpg?img=img2048)
-1.jpg?img=img2048)
Saman kadun varrelta löytyy komea Wat Amarawat.
%20(27)-1.jpg?img=img2048)
Ja tämä 108- ja 105-teiden risteyksessä kukkulalla museota vastapäätä sijaitseva temppeli Wat Chom Chaeng on hieno ainakin ulkoapäin.
%20(33)-1.jpg?img=img2048)
Sisältä temppeli on jotenkin rauhaton, sisustusarkkitehdille olisi töitä.
%20(34)-1.jpg?img=img2048)
Näkymä auringonlaskun jälkeen parin kilometrin päästä keskustasta Mae Nam Yuam -joelta. Tästä joesta saa ilmeisesti kalaa.
Lisää samasta aiheesta
Kinnostava matkablogi. Upeita kuvia ja teksti sopivasti kuvien välissä. Tätä jään seuraamaan.