Sallan kansallispuisto, osa 1

Kävin siskojeni kanssa ruskaretkellä Lapissa 13-17.9.2025. Tällä kertaa ruskaretken kohteena oli Sallan kansallispuisto, viime vuonna Saariselkä. Sallan kansallispuisto on perustettu vuonna 2022.

Saapuminen Sallan kansallispuistoon

Puolimatkan krouvissa Pudasjärven Nesteellä söimme pizzat. Tänne oli matkaa Himangalta 248 km, ja matkaa Sallatunturiin oli jäljellä 226 km.

Olemme pysähtyneet levähdyspaikalle kahvitauolle, ja Maija, Taru ja Minna nauravat katketakseen. Tilanne näyttää siltä kuin joku olisi paskonut housuihinsa, mutta oikeasti suklaairtokarkki on salaa sulanut Camryn takaistuimelle.

Olimme vuokranneet lomamökkimajoituksen Sallatunturin alueelta Lomarenkaan kautta lauantaista keskiviikkoon.

Mökkimme etten sanoisi huvilamme iso olohuone.

Makuuhuoneita oli kolme.

Sauna oli myös, ja kaksi vessaa. Toisessa vessassa oli samanlainen suihkukaappi kuin saunassa. Lämmitimme saunan joka ilta.

Huvilamme ilmakuvassa, taustalla Sallatunturi ja Sallan kansallispuisto. Kuvassa näkyvä iso tie on Salla-Kuusamo-tie eli tie 950.

Saapumisiltana kävimme vain hieman kävelemässä Sallatunturin rinnettä ennen kuin alkoi satamaan. Maijan jalka oli kipeä, ja hän joutui palaamaan autolle ennen muita.

Taru hoiti Maijaa illalla hieromalla ja lämpöhoidolla, ja seuraavana aamuna jalka oli selvästi paremmassa kunnossa.

Myös veljeni Kain oli tarkoitus olla tänä vuonna mukana ruskaretkellä, mutta selkävaivat yllättivät vähän ennen matkan ajankohtaa, ja hän joutui jäämään kotiin.

Pyöräily sähköläskipyörillä Sallan kansallispuistossa

Tässä kuvassa olemme vuokranneet sähköläskipyörät (sähköfatbiket eli e-fatbiket) Sallan kansallispuiston luontokeskuksesta, ja olemme menossa hakemaan reppuja auton peräkontista.

Kiinnitin oman pyöräni ohjaustankoon telineen uudelle toimintakameralleni videokuvausta varten. Pyörissä oli valittavissa kolme sähköavustustasoa, ja akuissa riitti virtaa tosi hyvin.

Pyöräilimme Kaunisharjun kierroksen, mutta sen lisäksi nousimme Sallatunturin eli Pienen Pyhätunturin huipulle. Reittikuvaus suosittelee jostain syystä kiertoa vastapäivään, mutta me kiersimme reitin myötäpäivään. Reitti on merkitty keskivaativaksi.

Nousimme Sallatunturin huipulle huoltotietä pitkin. Jyrkissä kohdissa ajoimme pienimmällä vaihteella ja sähköavustus maksimissa. Palasimme huipulta takaisin samaa reittiä.

Ennen nousua pysähdyimme rinteen alapuolella olevan toisen pyörävuokraamon luona. Vuokraamo ei ollut sunnuntaina auki, mutta ulkona oli itsehuoltopiste, jossa Taru sai kiristettyä istuinta, joka kallisteli ärsyttävsti taaksepäin.

Kävin kaksi päivää myöhemmin ottamassa nämä kaksi ilmakuvaa rinteestä, jota pitkin nousimme. Pyöräillessä tai patikoidessa minulla ei ollut dronea mukana.

Kävimme Sallatunturin huipulla ensin näköalatasanteella katselemassa ja kuvaamassa maisemia.

Näkymä kohti itää. Mittailin kartalta, että Venäjän rajalle on tästä matkaa noin 14 km.

Taustalla näkyy Venäjän puolella vanha Sallatunturi, joka jäi Moskovan rauhassa vuonna 1940 Neuvostoliitolle.

Taru sytytti huippukotaan nuotion, ja paistoimme makkarat.

Tunturilampia ihailemassa. Emme jääneet tauolle Tunturilammen laavulle.

Matkalla Tunturilammilta Kaunisharjulle.

Kaunisharjun laavulle saavuimme suon läpi pitkospuita pitkin pyöriä taluttaen.

Kahvittelut Kaunisharjun laavulla. 17 km pyöräilystä oli jäljellä enää 1,5 km.

100 metriä Kaunisharjun laavulta Minna kaatui pyörällä hiljaisesta vauhdista hyvin epäonnekkaasti loukaten vasemman jalkansa. Jalkaa ei pystynyt yhtään liikuttamaan, joten soitin hätäkeskukseen, ja Taru soitti pyörävuokraamoon.

Minna hinattiin mönkijällä Sallan luontokeskuksen luona odottavaan ambulanssiin, joka lähti kohti Rovaniemeä, jonne on täältä matkaa 166 km. Rovaniemellä osoittautui, että sääriluu on murtunut, ja se leikattiin reilun viikon kuluttua Oulussa.