Tämä on jatkoa blogikirjoitukselle Sallan kansallispuisto, osa 1.
Taivaantavoittelijan taival Isolle Pyhätunturille


Taivaantavoittelijan taival tarkoittaa 4,5 km patikointireittiä Sallatunturin eli Pienen Pyhätunturin Pohjoisrinteiden pysäköintialueelta Iso Pyhätunturille ja takaisin.


Kiersin reitin maanantaina Maijan ja Tarun kanssa suosituksen mukaisesti myötäpäivään. Käytännössä Sports Trackeriini kertyi matkaa tasan 5 km.




Matkan varrella oli yksi näköalatasanne, mutta läheltä huippua avautuivat parhaimmat maisemat.

Reittiä on rajattu köysikaitein herkän tunturivarvikon suojelemiseksi.


Ennen huippua oli muun muassa parinsadan askelman portaat. Huipulla 477 metrissä on näkötorni, jonne tuuli voimakkaasti.

Näkötornin luona oli pari penkkiä, joilla oli kulkijoita tauolla. Taustalla siintää Pieni Pyhätunturi, jonka ympärillä on laskettelurinteet.
Me laskeuduimme hieman alaspäin vähemmän tuuliseen paikkaan, ja istuimme kalliolle kahvittelemaan.

Kirkasta maaruskaa.


Paistoimme makkarat laavulla parkkipaikan lähellä ankaran sytytysoperaation jälkeen. Illalla herkuttelimme Raclette-grillin ympärillä teemalla ”ei tänne ole laihtumaan tultu”. Myös vahingossa ostamani 8-prosenttinen punaviini oli maistuvaa.
Kolmiloukkosen kierros

Tiistaina patikoimma Kolmiloukkosen kierroksen, jonka lähtöpaikka oli Sallan kansallispuiston luontokeskus.

Tästä Kolmiloukkosen lammen rannasta lähti jyrkähkö nousu harjun päällä kulkevalle polulle. Nousun alussa oli metalliritiläportaat, joissa oli reunassa laudoitus koiria varten.


Luonto oli valmistanut kuvauspaikan polun varteen. Maija ja Taru.

Reissuesan omakuva.

Kahvitauolla Kolmiloukkosenvaaran laavun lähellä.

Kolmiloukkosen kierroksella oli muitakin kulkijoita, mutta ei niin paljoa kuin Taivaantavoittelijan taipaleella edellisenä päivänä.

Sää oli puolipilvinen. Ajoittain pilvet väistyivät ja aurinko paistoi.


Kävimme jonkin verran patikoimassa edestakaisin Kolmiloukkosenvaaran suunnassa punaisin neliöin merkityllä UKK-reitillä.

Kapeilla pitkospuilla suota ylittämässä. Taru poimii karpaloita ja Maija pitää kiinni ettei Taru lumpsahda suohon.

Suon jälkeen kävimme ihmettelemässä Savottakämpän jäännöksiä ja pysähdyimme esteettömälle näköalatasanteelle.


Kolmiloukkosenlammen laavulla oli juuri sen verran hiillosta, että saimme makkarat paistettua.

Kolmiloukkosen kierroksen pituus on 2,9 km, mutta me hieman laajensimme reittiä, joten matkaa kertyi 5,5 km ja askelia 7816. Minkäälaista kiirettä emme pitäneet, vaan kulutimme aikaa melkein neljä tuntia.

Illalla söimme kanaa ristikkoperunoilla ja salaatilla.
Ennen illallista kävimme 13 km päässä Sallan keskustassa hieman matkamuisto-ostoksilla. Mukaan tarttui muun muassa ”Salla – In the Middle of Nowhere” -villapohjasukkia.
Sallan tunnuslauseen ”In the Middle of Nowhere” eli ”Keskellä ei mitään” taustalla on Sallan syrjäinen sijainti Itä-Lapissa kaukana suurista kaupungeista. Tunnus vetoaa rauhallista kohdetta etsiviin luontomatkailijoihin.






Tuo Kolmiloukkosen kierros näyttääkin hienolta. Se on meiltä käymättä, mutta ainakin syksyllä näyttää niin hienolta, että pitää seuraavaksi käydä itsekin hailemassa paikkaa!