Esa Isopahkalan lehtihaastattelu vuodelta 2003

Matkapuhelininfo

Ohessa Isohai-lehden numerossa 2/2003 julkaistu juttu kokonaisuudessaan.

Teksti Ilkka Ranta-aho kuvat Riikka Kantinkoski

OSTAISITKO TÄLTÄ MIEHELTÄ UUDEN KÄNNYKÄN?

”En sanoisi, että Nokia on kaikissa matkapuhelimiin liittyvissä asioissa hirveän menestynyt. Nythän ovat niin sanotut simpukkapuhelimet alkaneet menestyä. Ja kun näyttöjen koot ovat kasvaneet aika tavalla, niin kyllä Nokiakin voisi mennä taitettaviin malleihin”

ESA ISOPAHKALA MYY MATKAPUHELIMIA INTERNETISSÄ JA PITÄÄ YLLÄ ALAN SUOSITUINTA KESKUSTELUFOORUMIA. VAHINGOSTA ALKANUT HARRASTUS PÄÄTYI IRTISANOMISEEN JA OMAN YRITYKSEN PERUSTAMISEEN.

Esa Isopahkalasta huomaa heti, että hän myy kännyköitä eikä esimerkiksi autoja. Hänen puheensa on pehmeän pohdiskelevaa ja olemuksensa konstailematon. Hän on kuin stereotyypitelty kuva matkapuhelinmyyjästä. Introvertti puolinörtti.

Isopahkalan ylläpitämän sivuston suosituin ja mielenkiintoisin osio on keskustelufoorumi, missä matkaviestinnän asiantuntijat ja wannabet juttelevat alan kuulumisista. Keskustelujen sävy on usein puberteettisen uhoava ja mielipiteet jyrkkiä. Joukossa on kuitenkin riittävästi tolkuissaan olevia ihmisiä, jotta homma säilyy kiinnostavana.

Isopahkala kertoo perustaneensa sivuston ikään kuin vahingossa.
– Kun aloitin matkapuhelinmyyjänä vajaat viisi vuotta sitten, rupesin hankkimaan asiantuntemusta netin kautta. Keräsin linkkejä ja kirjoitin arvioita eri malleista. Aika aikaisessa vaiheessa otin sinne sivuille mukaan pienen keskustelufoorumin. Se osoittautui suosituksi, ja sitten perustin ihan oikean foorumin, jossa viestit säilyvät ja johon pystyy luomaan eri aiheita. Kaikki oli silti pelkkää harrastusta.

Isopahkala oli myymäläpäällikkönä Päämies-ketjun Tikkurilan-myymälässä, kun liike lopetettiin viime kesänä.
– En halunnut siirtyä jonnekin Tapiolaan, ja sanoin itseni irti vailla mitään tietoa uudesta työpaikasta. Ajattelin, että seuraava paikka löytyy jostain toisesta ketjusta, kenties jostain toisesta kaupungista.

– Sitten aloin leikitellä ajatuksella, että mitäs jos perustaisin oman firman. Tein liiketoimintasuunnitelman ja kävin uusyrityskeskuksessa kysymässä mielipidettä. Sain Puhelinkioski.com -nettikaupan auki lokakuun puolivälissä.

”Halvimpia malleja ei kannata myydä
nettikaupassa. Jotain
Nokian 3310:ä myydään
kivijalkakaupassakin ihan
muutaman euron katteella.”

Kännyköitä on myyty netissä ennenkin, mutta Isopahkalalla oli kilpailijoihin verrattuna yksi suuri etu: valmis asiakaskunta. Matkapuhelininfossa käy päivittäin noin 4 000 ihmistä. Ja kaikki ovat kiinnostuneita kännyköistä.

– En varmasti olisi perustanut nettikauppaa, jollei minulla olisi ollut tällaista valmista asiakaskuntaa. Ei ole tarvinnut sijoittaa rahaa markkinointiin oikeastaan ollenkaan. Sinänsä voisi olla nerokas idea perustaa keskustelufoorumi nettikaupan tueksi, mutta minulla tämä yhteys syntyi toisinpäin.

EI NE TULOT VAAN NE MENOT

Monet kauppiaat ovat oppineet kantapään kautta, että nettikauppa ei eroa kovin paljon mistä tahansa postimyyntibisneksestä. Tuotekuvasto tosin on sähköisessä muodossa, joten siitä ei tule painatus- ja jakelukustannuksia, mutta toisaalta paperikuvasto toimii samalla yrityksen mainoksena.

Useimmiten nettikaupan pitää ostaa ilmoitustilaa eri viestimistä samalla tavalla kuin minkä tahansa vähittäiskauppiaan. Myös tavaroiden liikuttelun logistiikka on eri kauppatavoilla samanlaista. Jos yritys haluaa varmistaa myymiensä tavaroiden saatavuuden, sen on pakko perustaa varastointijärjestelmä.

Matkapuhelin on ihanteellinen netti- tai postimyyntikauppatavara. Kun asiakas tahtoo vaikkapa Nokia 7650:n, myyjän ei tarvitse tietää tämän enempää. Ei huolta väri- tai materiaalivaihtoehdoista (esimerkiksi uusi Nokia 5100 on lievä poikkeus tähän sääntöön). Ei eri kokoja eri asiakkaille. Ja useimmissa tapauksissa ei tarvitse kantaa huolta paikallisen tavaraerän loppumisesta. Matkapuhelinmalleja myydään samanlaisina maailman- tai ainakin maanosanlaajuisesti.

Isopahkalan tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikkia puhelimia ei tarvitse kierrättää myyjän varaston kautta.

– Suurin osa puhelimista maksetaan verkkopankkimaksulla tilauksen yhteydessä. Silloin tukkuliike voi lähettää puhelimen suoraan asiakkaalle. Se tietysti säästää minulta aika paljon työtä. Käytän tätä tapaa, kun mallia on jatkuvasti saatavilla tukuissa. Jos taas joitakin uutuusmalleja tulee aluksi vain rajoitettu erä, minä tilaan niitä ennakkoon reilusti itselle, puskurivarastoksi.

Isopahkala on extreme-esimerkki vanhasta hokemasta, jonka mukaan sujuvaa taloudenpitoa eivät takaa suuret tulot vaan pienet menot. Vähittäismyyntiä harjoittavalla liikkeellä pitää olla sopivasti työväkeä eri tehtäviin. Johto luo strategian, sisäänostajat hankkivat tavaran, markkinointi luo edellytykset kaupanteolle, myyjät palvelevat asiakkaita, kirjanpitäjät huolehtivat tilien tasapainosta. Ja kansanopistosta työharjoitteluun tullut teini keittää nassakat kahvit.

Esa Isopahkala tekee yksin nämä kaikki hommat. Ja hän sanoo tahtovansa pitää toiminnan tällaisena, mitä nyt kirjanpidon ulkoistamista voisi harkita.

– Olihan homman käynnistämisessä aika tavalla pähkäilemistä. Esimerkiksi tukkusopimukset eivät syntyneet mitenkään helposti. Ala oli tuttu, mutta enhän minä koskaan ollut mikään ostopäällikkö. Tiesin sentään firmoja nimeltä ja mistä eri tukuista joitakin Nokioita voi saada. Mutta ei tukkuun noin vain ilmoiteta, että minä alan nyt ostaa teiltä.

Noin neljä viidesosaa Suomessa myytävistä matkapuhelimista on Nokian valmistamia. Isopahkalan Puhelinkioskissa tilanne on toinen: Nokialla ja Siemensillä on noin 30% osuus, Sony Ericssonilla noin 20%. Isopahkalan mukaan tämä erikoinen asetelma johtuu siitä, että hän ei myy halpoja perusmalleja lainkaan.

– Olen pudottanut pois halvimpia malleja. Ei niitä kannata ostaa nettikaupasta. Jokin Nokian 3310 on vähän yli sadan euron laite, sitä myydään kaupassa ihan muutaman euron katteella. Minunhan pitäisi myydä vielä vähän halvemmalla postikulujen vuoksi. Semmoinen yhtälö ei toimi.

”En varmasti olisi
perustanut nettikauppaa,
jollei minulla olisi ollut
tällaista valmista
asiakaskuntaa.”

– Vähän kalliimmissa laitteissa tilanne on toinen. Kyllä niitä silti pitää myydä aika paljon, jos mielii saada kulut peittoon ja itselle jotain vaivanpalkkaakin. Yhden puhelimen myyntikate on 15-30 euroa. Joitakin myyn kymmenen euron katteellakin. Onhan sekin rahaa.

Isopahkala on juuri aloittanut myös liittymämyynnin. Se on periaatteessa kannattavampaa bisnestä kuin puhelinkauppa. Yhden liittymän myyntiä voi Isopahkalan mukaan verrata kalliin puhelimen katteeseen.

– Tietysti melkein kaikilla on jo yksi liittymä, monilla useampia. Siinä mielessä liittymäkaupan hullut vuodet alkavat olla ohi.

Toistaiseksi Isopahkala myy vain Soneran liittymiä.
– Olen kiinnostunut myymään muidenkin operaattorien liittymiä, jos siihen avautuu jatkossa mahdollisuus, hän kertoo.

SUOMI = NOKISTAN

Nokian ylivalta täkäläisillä matkapuhelinmarkkinoilla näkyy myös siinä, että monet valmistajat ovat katsoneet turhaksi edes yrittää kammeta puhelimiaan Suomeen. Esa Isopahkala on innokas Venäjän-harrastaja, ja matkoillaan itänaapuriin hän on huomannut, että monet meiltä puuttuvat kännykkämerkit kuten LG, Alcatel ja Philips ovat siellä hyvinkin suosittuja.

Eikös niitä voisi sitten ruveta tuomaan maahan itse?
– Ei innosta ottaa myyntiin jotain eksoottisempaa merkkiä ja lähettää puhelimia sitten huoltoon toiselle puolelle maapalloa.

Kolmen valtamerkkinsä Nokian, Siemensin ja Sony Ericssonin ohella Isopahkala arvostaa Motorolaa ja Samsungia.
– Motorolan malleista minulla ei ole myynnissä kuin yksi, mutta se onkin sitten ollut melkoinen menestystuote, T720. Samsungin puhelimista olen itse kovin kiinnostunut, ja ne saivat lopulta myyntiin Suomessa sen S100-puhelimen. Kiinnostaisi testata sitä, kun ulkomaiset analyytikot ennustavat, että Samsung on se toinen menestyjä Nokian ohella.

Puhelinkioskin asiakkaat arvostavat kännyköissä vähän eri asioita kuin perinteisistä kivijalkakaupoista luurinsa ostavat ihmiset. Isopahkalan mukaan erityisessä suosiossa ovat dataominaisuudet.

– Gprs-puhelimia ostetaan ihan modeemikäyttöön, kannettavan tai kotikoneen modeemiksi. Datakaapeleita on mennyt tosi paljon. Noissa tapauksissahan käytetään paljon DNA:n liittymää, joka on tällä hetkellä gprs-puolella selvä markkinajohtaja.

– Minä kyllä vähän ihmettelen gprs-datan suosiota. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mobiilidatan käyttö on melkoista kärsimystä verrattuna adsl:ään ja kaapelimodeemeihin. Nopeus häviää hiukan perinteiselle lankamodeemille. Mutta parhaimmillaan se on tietysti hyvin edullinen.

– Ja värinäytöt ovat yleistyneet nopeasti. Se on sinänsä aika turha ominaisuus, mutta tietysti nerokas markkinoinnin kannalta. Saadaan asiakas vaihtamaan 3510 peruspuhelin 3510i-malliin, missä on erona värinäytön ohella lähinnä javapelien lisäys.

Yhtenä harminpaikkana Isopahkala pitää uusien puhelinmallien lastentauteja.
– Sinänsä ne eivät yleensä ole kovin vaarallisia, muutaman kuukauden kuluttua on useimmiten saatavilla jo täysin vakaa ohjelmaversio. Mutta puhelin pitää sitä varten käyttää huollossa. Jonkin 500 euron puhelimen pitäisi olla valmis jo ostettaessa, ettei sitä tarvitse käydä huollossa päivittämässä.


TOP5
ESA ISOPAHKALA

Mikä puhelin?
– Nyt on Nokia 7210, mutta kiinnostaisi vaihtaa se Samsungin S100:aan. Ja mikäpäs sitä estäisi, sen kun vaihdan.
Kenen liittymä?
— Sonera, löytyy myös DNA, sen kanssa on hyvä testata tiettyjä palveluja.
Mikä soittoääni?
– Minulla oli Final Countdown, mutta se hävisi puhelimen ohjelmistopäivityksessä. Nyt on jokin niistä perusäänistä.
Harrastatko logoja tai muita periferisiä vipstaakeja?
– En ole tilannut logoja pitkään aikaan. Puhelin on minulle puhumista varten, tekstiviestitkin lähetän yleensä tietokoneella.

On paljon talvea takana ja yhtä paljon edessä. Minne tahtoisit lähteä?
– Ilman muuta Karibialle tai Kaakkois-Aasiaan. Thaimaa on hieno lomakohde.

”Värinäyttö on sinänsä aika turha ominaisuus, mutta tietysti nerokas markkinoinnin kannalta.”

No Comments

Leave a Reply