moottoripyöräily

Bamboo Beach, Koh Lanta

Vuokrasin Koh Lantalla skootterin ja kävin tutustumassa useisiin uimarantoihin.

Miss St. Petersburg Harley Days -karsintakilpailu

Kävin katsomassa Miss St. Petersburg Harley Days -kauneuskilpailun karsintoja Pietarin Kosmos-kauppakeskuksessa. Bongasin tapahtuman Kuda.go eli Minne mennä -sivustolta.

Mae Hong Son Loop, Doi Inthanon, Thaimaa

Mae Hong Son -kierrokseni viimeisenä päivänä kävin katsomassa kolmea vesiputousta Doi Inthanonin kansallispuistossa.

Mae Hong Son Loop, Doi Inthanon, Thaimaa

Mae Hong Son Loopin kuudentena päivänä matkasin skootterilla 180 km Mae Sariangista Thaimaan korkeimmalle vuorelle, 2565 metriä korkealle Doi Inthanonille ja sieltä vielä 50 km Chom Thongiin.

Mae Hong Son Loop, Thaimaa

Mae Hong Son Loopin viidentenä päivänä ajelin noin 150 kilometrin matkan Mae Hong Sonista Mae Sariangiin, joka on sijainniltaan sopiva välietappi. Väli ei ollut niin kiharaisia vuoristoteitä kuin Pain seudulla, joten pystyin ajelemaan vähän lujempaa kuin aikaisemmin.

Mae Hong Son Loop, Thaimaa

Mae Hong Son -kierroksen 4. päivän vietin leppoisasti Mae Hong Sonissa. Ensimmäiseksi kävin katsomassa keskustassa järven rannalla sijaitsevia buddhalaistemppeleitä (Wat Jong Klang ja Wat Jong Kham).

Mae Hong Son Loop 2015, 3. päivä, Thaimaa

Ajoin tänään 107 km matkan Paista Mae Hong Soniin. Reitti oli miellyttävä, enimmäkseen tiet kiemurtelivat vuorenrinteillä alla olevan kuvan tapaan.

Mae Hong Son Loop

Mae Hong Son -kierroksesta skootterilla alkaa nyt olla Chiang Mai – Pai -osuus takana. Huomenna lähden Paista kohti Mae Hong Sonia.

Mae Sa Valley Loop, Chiang Mai, Thaimaa

Tein lauantaina Mae Sa Valley -kierroksen skootterilla. Tätä Chiang Maista Mae Rimin ja Samoengin kautta kulkevaa noin 100 km reittiä kutsutaan myös nimellä Samoeng Loop.

Kävin tänään katsomassa matkamotoristien FIM Rally 2014:n Kansojen paraatia Tampereella. 69. FIM Rallyn 950 motoristia olivat 23 maasta, esim. Italiasta 121, Ruotsista 212, Venäjältä 33, Belgiasta 45, Ranskasta 38, Saksasta 51, Tanskasta 46, Sveitsistä 30, Iso-Britanniasta 28 ja Norjasta 90.

Kuvasin koko moottoripyörämarssin alusta loppuun, videon kesto on 12,5 minuuttia (jaksaakohan joku katsoa loppuun asti). Kuvauspaikkana oli Keskustori, videokamerana Sony CX410.

Tampereen keskustori

Moottoripyörämarssin aikaan Keskustorin länsilaidalla jaettiin ilmaiseksi Hartwallin Jaffa Vihreä Mandariini -limsaa, ihan hyvältä maistui.

MotoRistimessu Tampereen Keskustorilla su 24.7.2011. Musiikki Jaakko Löytty. Kukkaisviikkojen tapahtumia.

Jaakko Löytty laulaa Tarvo Laakson kappaleen Krusifiksin juurella.

Moottoripyörän palautus, Delhi

Olin vuokrannut moottoripyörän perjantaina kolmeksi päiväksi, joten palautuspäivä oli maanantai. Menin ajoissa paikalle, mutta liike oli suljettu ja samoin puolet muista Karon Baghin moottoripyörätorin liikkeistä. Lopulta joku muista kauppiaista soitti vuokranantajalleni, joka pyysi minua tulemaan seuraavan päivänä klo 9.30 jälkeen.

Olin paikalla tiistaina puoleltapäivin ja jouduin tietysti maksamaan neljän päivän vuokran kolmen sijaan. Erillisestä komissiosta vuokran lisäksi ei ollut mitään puhetta etukäteen, mutta se löytyi vuokraustositteesta, 750 rupiaa eli 12 euroa. ”Bobby” alkoi keksimään kaikenlaisia vikoja, mm. tankin lommon hän yritti laittaa syykseni, vaikka se oli siinä jo vuokratessani.

Vanhojen vikojen väittäminen uusiksi on varmaankin maan tapa, mutta törkeää oli, että takuumaksun palautus ei ollut mahdollista heti, vaan jouduin tulla sen erikseen hakemaan klo 18. Liikkeen nimi oli Kawatra Accessories/Kawatra Motors.

Kochi

Lensin Delhistä Kochiin (Keralan osavaltio, Etelä-Intia) Go Airin koneella, matkaa 2500 km, lippu maksoi 99 e. Katsoin ensin netistä hinnat ja kävin sitten matkatoimistosta ostamassa käteisellä, sitä kun sattuneista syistä on ihan liikaa. Delhin kotimaanterminaalissa oli yllättäen ilmainen hyvin toimiva wifi, mutta en juuri ehtinyt käyttää sitä. Missään muualla Delhissä en ilmaista wlania bongannutkaan.

Kävin Kochissa parturissa, se maksoi 40 rupiaa eli 0,66 euroa.

Varkala Beach

Varkalaan kesti Kochista ajella eteläänpäin valtion bussilla 4,5 h, lisäksi tarvittiin autoriksa Varkala Beachille, toistakymmentä km. Varkalan uimaranta sijaitsee jyrkänteen alla. Rantaravintolat ovat jyrkänteen reunalla, olisikohan 30 m merenpinnan yläpuolella. Näkymät ovat kieltämättä erilaiset kuin normirannalla.

Varkalan ranta on kuulemma Intian vaarallisimpia. Aallot ovat törkeän isot ajoittain, kuin pikku tsunameja tulisi 10 s välein. Rantautuminen uimareissulta voi olla vaarallista, aalto saattaa heittää sinut pahasti kohti hiekkaa.

E55:n Nokia Mapsin sääpalvelu näytti Varkala Beachilla jopa 37 astetta ja Accuweatherin sääsivusto 38 astetta. ”Kaikkeen tottuu, vaikka olemaan aidanseipäänä.” Hieman kuumuuteen tottuu, mutta ei kovin hyvin. Pärjään kohtalaisesti ilman ilmastointia, hotellihuoneessa pidän ikkunat auki ja tuulettimen pyörimässä täysillä.

reissuesan valokuvagalleria – Intia 2010

Vuokrasin Delhin Karol Baghista kevytmoottoripyörän kolmeksi päiväksi, Honda CBF125 Stunner vm. 2008, Suomessa sitä myydään nimellä CBF125M. Suomessa CBF125 maksaa reilut 3000 e, mutta Intiassa vain vähän toista tuhatta euroa. Sain halvalla vuokrattua, 5 e/pv, mutta takuumaksua piti jättää kauheasti, yli 600 euroa, lähes koko pyörän arvo siis. Kypärää ei meinannut saada millään mukaan.

Tarkoitus oli ajaa eka päivänä Agraan, n. 210 km Delhistä, mutta en päässyt kuin vähän yli puolenvälin ennen pimeää. Lähtö venyi melkein kolmeen saakka ja neljässä tunnissa en päässyt kuin Chhataan asti, n. 114 km Delhistä. Ensimmäisen tunnin aikana matka eteni erittäin hitaasti, jatkuvasti risteyksiä ja liikennevaloja, Delhi tuntui kooltaan loputtomalta.

En ymmärrä miten olisin koskaan löytänyt Delhistä ulos ilman navigaattoria, käännöksiä oli jatkuvasti ilman mitään opasteita, ensimmäisen Agra-kyltin huomasin vasta tunnin ajelun jälkeen. Ihan korvakuulolta piti ajella, napit korvissa ja E55 taskussa. Pari kertaa käännyin väärästä liittymästä, mutta pääsin nopeasti takaisin reitille.

Siquijorissa majapaikat olivat pitkin rannikkoa kaukana toisistaan ja etsiskelin niitä tuktuk-kyydillä 30 km matkan. Kolme ensimmäistä majapaikkaa joista kysyin olivat täynnä. Neljännessä eli Blue Wavessa melko lähellä Siquijorin satamaa olin kaksi yötä (9,5 e/yö).

Kiersin Siquijorin saaren skootterilla, mutta kartassa mainittuja rantoja ei juuri löytynyt. Rannoille ei ollut minkäänlaisia tienviittoja ja pääsy rantaan oli yleensä mahdollista vain harvakseltaan sijaisevien resorttien läpi. Yhden resortin ravintolan viereen pysähdyin ruokatauko mielessä ja ensimmäiseksi joku tuli vaatimaan pysäköinti- ja ties mitä maksua, joten lähdin muualle.

Olin jo, yllättävää kyllä, varsin pitkälle tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja oikeanpuoleinen liikenne tuntui oudolta, kerran jopa olin lähteä vasempaa laitaa liikkeelle. Siquijorissa ja Boholissa ei käytetty kypäriä eikä sellaisia ollut skootterivuokrauksen* yhteydessä tarjolla.

Boholin kaksi ”pakollista” nähtävyyttä ovat Tarsier-apinat ja Chocholate Hills (suom. Suklaakukkulat, kuivana aikana ovat ruskeita). Pidin molempia mielenkiintoisina ja kävin katsomassa. Tarsier-apina on todella pieni, kämmenen kokoinen, ja sillä on kokoonsa suhteutettuna älyttömän suuret silmät (kuva ylimpänä). Tarsier-apina innoitti Steven Spielbergiä E.T.:n ulkonäön suunnittelussa.

Palatessani Chocholate Hillseiltä yövyin Lobocin lähellä Nuts Hutseissa (suom. Hullut Majat). Nimi kuvaa paikan sijaintia hyvin, se sijaitsee erittäin huonon metsätien päässä vuorten välisessä laaksossa joen rannalla. Metsätieltä laskeudutaan rantamajoille portaita pitkin satoja askelmia, puolessa välissä on ravintola. Paikkaan tullaan myös Lobocista jokea pitkin. Yö maksoi 600 pesoa eli 9,5 e.

Laivamatka Dumaguetesta Siquijoriin aiheutti merisairautta, joten paluumatkalle samalla aluksella valmistauduin jättämällä aamiaisen syömättä. Syömättömyys auttoikin toivotulla tavalla. Dumaguete-Tagbilaran-Cebu City -väleillä oli isommat alukset, joten merenkäynti ei sillä lailla tuntunut. OceanJetin Dumaguete-Tagbilaran -lautan ilmastointi oli täysillä ja kurkku kipeytyi vähäksi aikaa.

*Siquijorissa skootterin vuokraus 8 h maksoi 6 e. Boholin Tagbilaranin satamassa skootterista pyydettiin 12,5 e/vrk, mutta Palma-kadun Speed-vuokraamossa tingitty hinta huonokuntoisesta skootterista kahdeksi päiväksi oli 6 e/vrk (viereisessä vuokraamossa 7,5 e/vrk)

Ensihuomiot

Ensimmäisiä huomaamiani eroja Sri Lankassa Kaakkois-Aasian verrattuna olivat ikivanhat bussit, miesten hameet, tavallisten moottoripyörien yleisyys skoottereihin verrattuna ja kypärän käytön yleisyys.

Paikkakunnat

Reittini Sri Lankalla kulki seuraavasti, vain yöpymispaikat mainittuna: Negombo – Colombo – Galle – Hikkaduwa – Tangalle – Nuwara Eliya – Kandy – Colombo – Hikkaduwa – Negombo – Puttalem – Negombo.

Paras uimaranta oli Hikkaduwassa ja tarkemmin sanoen 98-kilometripylvään kohdalla rantaa (kuva yllä). Yleensä aallot olivat suuret, mutta tässä kohdin näytti olevan luonnon oma aallonmurtaja eivätkä aallot iskeneet rantaan asti. Vesi oli myös kirkasta mikä ei ollut tilanne kaikkialla, vaan esimerkiksi Negombossa vesi oli hyvinkin sameaa. Unawatunan ranta Gallen eteläpuolella vaikutti myös viihtyisältä.

Gallessa kävin katsomassa hollantilaisten rakentamaa linnoitusta ja yövyinkin linnoituksen muurien sisäpuolella Dutch Innissä tjsp. Muuria pitkin voi kävellä kilometrikaupalla ja olin sopivasti paikalla auringonlaskun aikaan, mutta harmillisesti päivä oli juuri muuttunut pilviseksi.

Colombo tuntui mittakaavaltaan liian suurelta, jotta siitä olisi saanut otteen kävellen, näin totesin eka käynnilläni bussi- ja rautatieasemien tienoilla. Pitkän pääkadun Galle Roadin katselin aluksi bussin ikkunasta ja myöhemmin skootterilla.

Tangallessa etelärannikolla sain yösijan Sakura Guest Housesta ja lähdin illalliselle keskustaan. Palatessani n. klo 21 portti oli lukittu eikä skootterin tyyttäily tai portin rymistely auttanut, vaan minun piti kiivetä korkean muurin yli herättämään henkilökuntaa (yöpuvuissa olivat).

Kävin myös vuoristossa Nuwara Eliyan seudulla. Yöllä oli niin kylmä, että nukuin vaatteet päällä, mutta vilustuin silti hieman ja sain nuhan. Vuorilla ajelu kannatti silti, maisemat olivat upeita. Nuwara Eliyan eteläpuolella oli hienoin näkemäni vesiputos, Rawana Ella, sijaitsi aivan tien vieressä, hienoutta tosin en saanut oikein kuvaan vangittua.

Minulla oli aikomus tutustua hieman myös Kandyn historialliseen kaupunkiin ja yöpyä siellä Nuwara Eliyan jälkeen, mutta liikenneruuhka Kandyssa oli sinne iltapäivällä saapuessani niin älytön, että päätin poistua kohti Colomboa.

Kävin lopuksi ajelulla Kalpitiyassa 140 km Negombosta pohjoiseen. Kalpitiyan satamaan johtavan tien varsi oli käsittämättömän roskainen, aivan kuin tsunami olisi ollut ihan äskettäin eikä viisi vuotta sitten (enkä tiedä ylettyikö tsunamin vaikutus tähän osaan saarta). Yleensä kuvaan vain miellyttäviä maisemia, mutta tein nyt poikkeuksen, että saatte kauhistella.

Minulla ei ollut mitään Sri Lanka -matkaopaskirjaa eikä ennakkotietoja majoituspaikoista, mutta matkanteko sujui niinkin. Käyntikohteita suunnittelin matkan edistyessä nettisivujen (LP, Wikipedia/-travel) avulla. Hieman enemmän jos olisin etukäteen suunnitellut, olisi ollut hyvää aikaa käydä vaikka itärannikon puolella Arugam Bayssa. Tullessa sain lentokentän turisti-infosta Sri Lankan kartan, jossa oli myös joidenkin kaupunkien pikkukarttoja.

”Hotellit”

”Hotel” ei Sri Lankalla tarkoita yleensä suinkaan hotellia, vaan kahvilaa/ravintolaa, jossa myydään leipomotuotteita ja teetä (osasta saa myös kahvia) ja/tai ruokaa. Kahvi/tee ja pari pullaa/muffinssia maksoi puoli euroa ja curry kanalla euron-puolitoista. Näkyipä jossakin myös ”library”, joka ei suinkaan ollut kirjasto, vaan jonkinlainen sekatavarakaupa.

Ruoka ja juoma

Ihmiset olivat hyvinsyöneemmän näköisiä kuin Kaakkois-Aasiassa, jossa hoikkia on lähes kaikki. Olisikohan sokerinsyönnillä jotain tekemistä asian kanssa, tee ja kahvi sisälsivät aina valtavasti sokeria ja maitoa, pullaa ja kakkua oli runsaasti tarjolla. Kansallisruoka currya (kanalla) söin päivittäin enkä kyltynyt siihen. Ruoka-annokset olivat isoja ainakin riisin osalta, sitä oli aina tarjolla valtava lautasellinen.

Liikenne

Pinta-alaltaan pienehkö maa on tiheään asuttu, asukkaita on yli 20 miljoonaa, ja esimerkiksi länsirannikolla 130 km väli Negombo – Colombo – Hikkaduwa on lähes kokonaan taajamaa. Paikallisbussi ajoi reilun 30 km matkan Negombo – Colombo lähes 1,5 tunnissa ja 98 km väliin Colombo – Hikkaduwa kului lähes 3 h.

Bussin lisäksi kuljin myös skootterilla 6,5 pv ja maastopyörällä päivän. Liikenteessä ärsytti lähes totaalinen vilkun käyttämättömyys, kuskit vain löivät jarrut pohjaan ja kääntyivät minne kääntyivät. Tien vierestä lähtevät ajavat usein suoraan lähestyvien ajoneuvojen eteen.

Skootterit

TVS Scooty 90 cc automaatti oli yleisin skootteri ja vuokrasin sellaista 5 vrk. Lopuksi vuokrasin Hero Honda Pleasuren 1,5 vrk ja totesin kuinka typerää olikaan ajella Scooty-romulla. Scootyllä sattui rengasrikko, joka oli minulle ensimmäinen moottoripyörällä tai skootterilla. Paikkana oli Gallen keskusta, joten korjauspalveluita oli lähellä. Sisuskumi vaihtotöineen maksoi vain 550 rupiaa eli 3,5 euroa.

Tuktuk

Tilasin lentokentälle siirtymistä varten tuktuk-taksin 6 Star Guest Housen pitäjältä seuraavaksi aamuksi klo 6 ja hinnaksi hän kertoi 600 rupiaa (3,6 e). Aamulla tuktuk tuli sovittuun aikaan, mutta kuski ja majatalonpitäjä vaativat hinnaksi 700 rupiaa. Hintaero oli melko pieni, mutta olin senverran periaatteen mies, että lähdin kävelemään etsiäkseni toisen kyydin. Sadan metrin päässä sama tuktuk sitten suostui sovittuun 600 rupian hintaan.

Hintoja

– curry kanalla ja vesi 1-4 e
– vaatimattomassa majatalossa (”guest house” tai ”inn”) yöpyminen 3 – 7,5 e
– tavallinen bussi Colombo – Hikkaduwa 98 km 0,55 e, ilmastoitu 1,40 e
– skootterin vuokraus 4,5 e/vrk
– kokonaismenoni Sri Lankalla 18 e/vrk ilman lentoja, lennot menopaluu Kuala-Lumpurista AirAsialla 128 e