Gokarnasta on Goan Palolemiin vain 60 km, mutta matkalla meni useita tunteja. Bussia piti vaihtaa välillä kaksi kertaa ja odotella vaihtoja. Bussiasemilla joutuu lähes aina kyselemään useampaan kertaan mistä sopiva bussi lähtee. Tavalliset bussit ovat ahtaita, istuimia on rivissä 2 + 3, ilmastointia ei ole. On olemassa myös joitakin ilmastoituja pitkänmatkan Volvo-busseja, mutta sellaisia en ole käyttänyt, vaan ihan tavallisia pyrkien lyhyisiin siirtymiin.
Kannurin rannalla Keralassa (kuva) Batu-niminen bussin rahastaja kertoi ansaitsevansa päivässä (12 h) 350 rupiaa mikä tekee noin 5,80 euroa. Jos 21 työpäivää kuukaudessa, se tekee kuukausipalkaksi 121,80 e – ei kovin hyvä ja työpäivä hurjan pitkä. Itse kulutin maaliskuussa Intiassa reilut 21 e/pv.
Astuttuani ulos bussista Palolemista, oli siinä heti joku asunnon tarjoaja. Kävin katsomassa millaista on tarjolla ja Shirley’s Residency (kuva) osoittautui asialliseksi paikaksi, kunnon kiviseinätkin rantabungalowin sijaan. Olin siellä neljä yötä, 5 e/yö.
Seuraavaksi siirryin Tourist Home D’Malloon (kuva) pääkadun varrella, lähes vastapäätä Shirley’s Residencyä. Huone muuten samaa luokkaa, mutta matka-tv:n sai samaan hintaan. En kylläkään ole katsonut tv:ä, formulatkin ärsyttävästi unohdin.
D’Mallossa ollessani Nokia E55 -puhelimeni lakkasi toimimasta, joten en voinut enää käyttää mobiilidataa. Olin rannalla E55:lla huomannut salatun Royal-verkon. Mitään wifiä Royal Touch Resort (kuva) ei mainostanut, mutta kävin ottamassa selvää. Vaatimattoman bambumajan (kuva) hinta oli 8 e/yö ja hidas wlan klo 23 asti sisältyi hintaan.
Viikon kuluttua Royal Hutsin nettiyhteyksissä oli niin paljon katkoksia, että muutin takaisin D’Malloon ja kävin netissä aina nettikahviloissa. Osa nettikahviloista on ilmastoinnilla varustettuja ja valitsen aina sellaisen, tunti maksaa 40 rupiaa eli 0,65 e. Yhteydet ovat yleensä hitaita, nopein yhteys on Blissin matkatoimistossa, jopa 500 kbit/s. Useimmiten käytän nettikahviloissa omaa minikannettavaa.
Luin pitkästä aikaa kirjan ja harvinaisen hyvän sellaisen, Stieg Larssonin Millenium-trilogian ensimmäisen osan ”Miehet jotka vihaavat naisia”. Se löytyi divarista sekä alkuperäiskielellä ruotsiksi (Män som hatar kvinnor) että englanniksi (The Girl with the Dragon Tattoo). Jatkan Millenium-trilogian lukemista kunhan saan kakkososan (The Girl Who Played with Fire) käsiini.
Olen nyt ollut samassa paikassa, Palolemissa, ennätyksellisen kauan, 2 1/2 viikkoa. Neljä vuotta sitten kiertelin Goan rannat melko perusteellisesti, joten nyt ei ole sellaiseen ollut tarvetta. Silloin jäi mieleen, että etelän rannat olivat viihtyisimmät. Palolemin 1,5 km pitkä ranta on ihanteellinen lenkkeilyyn paljain jaloin. Olen nyt kuusi kertaa käynyt puolen tunnin lenkin hölkkäämässä auringon laskiessa.
