Odessa, Ukraina 2021

Vietin viikon Ukrainan Odessassa elokuun 2021 loppupäivinä.

Ajoin ke 25.8.2021 320 km matkan Romanian Tulceasta Ukrainan Odessaan, rajanylitys tänä vuonna avattua oikoreittiä pitkin lautalla Tonavan yli (Isaccea – Orlovka). Lautta plus Ukrainan rajamuodollisuudet kestivät vain 40 minuuttia kun satuin jonossa kolmanneksi. EU:n koronarokotustodistus oli nyt ensimmäistä kertaa tällä matkalla tarpeen.

Pysähdyin ensimmäisessä kaupungissa eli Izmailissa avaamaan ukrainalaisen liittymän (50 GB nettiä 9 eurolla).

Saavuin Odessaan, ja kirjauduin keskustan liepeille vanhaan Zirka-hotelliin, jossa vietin lopulta viisi yötä. Ensimmäisen yön varasin Booking.comin kautta 19 eurolla (oma kph, ilmastointi, pieni aamiainen), ja pyysin aina aamupäivällä yhden päivän jatkoa.

Sotasankarimuistomerkki ja Mozart-hotellin terassi illan hämärtyessä.

Punainen kirsikkajuoma myi kuin häkä pääkadulla eli Deribasovskaja-kävelykadulla. Tarkemmin tarkasteltuna juoman nimi oli Пьяная вишня eli Juoppo kirsikka mikäli käänsin oikein. Seuraavana iltana uskaltauduin maistamaankin juomaa. En erityisemmin tykännyt, oli kovin väkevää.

Deribasovskaja-kadulle puiston kohdalle oli ilmestynyt nätti Magic Coffee -raitiovaunukahvila, josta ostin ihan juotavan suklaacappuccinon.

Deribasovskaja-kadulla oli jokin kävelykierros meneillään, en osaa sanoa ketä kävelykierroksen vetäjä esittää.

Passage-ostoskeskus Odessan ydinkeskustassa.

Potjomkinin portaat vuodelta 1841 on Odessan tunnetuin symboli.

Primorski-bulevardi on valaistu illalla näyttävästi.

Hotellin valokoristeet Primorskin varrella.

Odessan raatihuoneella Primorskilla on illalla vaihtuvanvärinen valaistus.

Mali Fontan (Pieni suihkulähde) -uimaranta 1 km päässä Arkadia-rannasta.

Mali Fontan -ranta.

Odessan Arkadia-uimaranta 8 km keskustasta. Arkadialla on enimmäkseen maksullisia rantaklubeja, mutta niiden välissä löytyy myös ilmaisia rantakaistaleita. Rantabaarissa myytiin olutta jopa eurolla.

Kuvan Ibiza-rantaklubi muuttuu illalla valtavaksi diskoksi.

Kävin Arkadia-rannalla Khinkalnaya-ravintolassa syömässä adzharialaisen hatsapurin, ja tykkäsin kovasti. Odessan pääkadulla olikin toinen saman ketjun ravintola, ja kävin siellä kahdesti syömässä samanlaisen annoksen.

Hatsapuri maksoi Khinkalnayassa vain 3 euroa, ja juomat 1-2 euroa. Deribasovskaja-kadun toisessa georgialaisessa ravintolassa samanlainen hatsapuri olisi maksanut kaksinkertaisesti, mutta en käynyt sitä testaamassa.

Arkadia-rannalle johtavalla kävelykadulla valtava määrä sateenvarjoja oli korvattu sitten vuoden 2018 päivänvarjoilla. Aikaisempi versio löytyy postauksesta Odessa, Ukraina 2018, osa 2: uimarantoja.

Arkadia-uimarannan kävelykadun suihkulähde.

Deribasovskaja-katua iltavalaistuksessa.

Vasemmalla näkyy Utoch-kino-ruokalan kyltit. Kävin Utoch-kinossa pari-kolme kertaa syömässä.

Vuonna 2018 kävin Zharyu Paryu -ruokalassa, mutta nyt se oli poistunut katukuvasta. Puzata Hata Eurooppa-kauppakeskuksen 6. kerroksessa oli edelleen voimissaan tai ainakin auki.

Avioparin kuvaukset meneillään Oopperan puistossa.

Nuorena kuolleen kansallisrunoilija Pushkinin patsas Primorski-bulevardilla. Pushkin ehti asua myös Odessassa.

Soittokunta vauhdissa Potjomkinin portaiden ja Duc de Richelieun patsaan luona.

Ortodoksipapit laulavat perinteisiä perhearvoja kannattavassa tilaisuudessa.

Potjomkinin portaiden vieressä kulkee funikulaari, joka on sikäli erilainen Turun funikulaariin verrattuna, että tämä toimii jatkuvasti. Itse asiassa funikulaareja on kaksi vierekkäin.

Funikulaarimatka maksaa 5 hryvniaa eli 0,16 euroa, ja sen voi maksaa käteisellä konduktöörille tai luottokorttia vilauttamalla lähtöportin automaatilla, joka tulostaa lipu (kokeilin molempia tapoja).

Kävin 40 minuutin risteilyllä kuvan aluksella. Risteily maksoi vain 100 UAH eli 3,20 euroa, joten odotukset eivät olleet korkeat. Silti olin pettynyt kun alus seilasi liian kaukana rannasta.

Vorontsovin majakka.

Lanzheronin uimaranta, oikeassa laidassa delfinaario.

Potjomkinin portaat ylhäältä katsottuna. Portaiden väliset tasanteet muodostavat optisen harhan, 200 porrasaskelmaa ei näy päinvastoin kuin alhaalta katsottuna.

Primorski-bulevardi päivällä.

Oopperatalon suihkulähde.

Khinkalnaya-ravintolan terassi Deripasovskajalla.

Kaupunginpuiston suihkulähde ja esiintymislava.

Kaupunginpuiston suihkulähteen taustalla näkyy kaunis vihreä rakennus.

Muutin kahdeksi viimeiseksi yöksi ydinkeskustan ikivanhaan Tsentralnaya-hotelliin (23 e, oma kph, ilmastoinnin sijaan puhallin).

Tuntemattoman sotilaan muistomerkki Taras Shevchenkon puistossa. Lanzheron-rannalle mennessä muistomerkki on matkan varrella.

”Tuntemattomalle matruusille.”

Odessan delfinaario Lanzheron-uimarannan luona. Näytös maksaisi 300 UAH eli vajaat 10 euroa. Myös uimista ja valokuvausta delfiinien kanssa on tarjolla.

Lanzheron-uimaranta on Odessan keskustasta katsottuna läheisin ja siten ilmeisesti suosituin. Menin rannalle bussilla.

Enimmäkseen kuljin rannoille omalla autolla, mutta parina päivänä testasin myös bussia ja raitiovaunua. Julkiset liikennevälineet eivät olleet niin järkyttävän täysiä kuin vuonna 2018, jolloin olin paikalla pahimpaan sesonkiin eli heinäkuun lopulla.

Yllättävän rivakasti jaksaa pieni vesiskootteri vetää isoa liukuria vai miksi tuollaista sanotaan.

Suuri välinevuokrauskeskus Lanzheronilla. Esimerkiksi yhden henkilön kanotti tunniksi maksaa vajaat 6 euroa, suppilauta tunniksi vajaat 8 euroa.

Villa Otrada -hotelli on laittanut mainoksensa keltaisen kiven luokse Lanzheron- ja Otrada-uimarantojen rajalle.

Näkymä Otrada-uimarannalta.

Otrada-uimarannalta pääsee köysiradalla 400 metrin päähän kadulle (Frantzysky bulvar), josta matkaa keskustaan voi jatkaa raitiovaunulla. Lipun hinta on 80 UAH eli 2,60 euroa.

Köysiradan vaunut eivät pysähdy ala- tai yläasemalla, vaan ovi on avattava vauhdissa itsepalveluna. Osassa vaunuista on maalattuna muusikkoja, eikös kuvan vaunussa 17 ole John Lennon.

Kävin Odessassa syömässä ensimmäistä kertaa ribsejä, paikkana oli Rebernya Na Derybasivsʹkiy. Kuvan annos maksoi 9,50 euroa. Annos näyttää isolta, mutta oli ihan sopiva, tuossahan on puolet luuta.

Ruokalistaa ei Rebernyassa annettu fyysisesti ollenkaan, vaan pyydettiin skannaamaan QR-koodi, jolla aukeni ruokalista puhelimen ruudulle.

Tuskin otan ribsejä tavaksi, ihan syötävää oli, mutta esim. hot wingsit maistuvat minulle paremmin.

Vorontsovin palatsin pylväikkö Primorski-kävelykadun päässä auringonlaskun jälkeen.

Odessan satama Vorotsovin pylväiköltä katsottuna.