Tykkäsin kovasti Samanan kaupungin värikkäästä liikekeskuksesta, jossa oli ainakin kauppoja, ravintola, lääkäri ja pankki. Rakennustyyli on dominikaanisesta kylästä peräisin. Kulmatalot toivat mieleen muumitalot (kuva Istagramissa).
Talot oli rakennettu aivan toistensa viereen ja nopealla katsomisella näytti kuin kysymyksessä olisi sata metriä pitkä rivitalo.
Samanan kaupungista käytetään myös nimitystä Santa Barbara de Samana. Kaupunkialueella asuu noin 12 000 asukasta.
Vasemmalla näkyvä keltainen hotelli Docia oli helppo löytää kirkkojen takaa. Kyseessä oli tietääkseni Samanan halvin hotelli ja hinta ilman ennakkovarausta oli 20,50 e/yö.
Hotelli Dociassa oli kiva parveke ja muutenkin paikka oli asiallinen, mutta nettiyhteys oli käyttökelvottoman hidas. En kuitenkaan viitsinyt vaihtaa kalliimpaan hotelliin, vaan olin toisenkin yön tyytyen puhelimen nettiyhteyteen.
Dociassa tapasin sattumalta uudelleen Boca Chicassa aamiaisella tapaamani ruotsalaistytön, joka oli matkustellut ennen Dommareihin tuloa Kuubassa yöpyen perhemajoituksissa. Erikoista siinä oli se, että hän ei puhunut espanjaa ollenkaan.
Ruotsalaiset muuten naureskelevat meille suomalaisille kun joudumme lukemaan ruotsia koulussa pakollisena, vaikka suomalaisista vain 6 % on ruotsinkielisiä. Minäkin uskoin pitkään suomalaiseen propagandaan, että ruotsin kieli on tärkeä pohjoismaisen yhteistyön vuoksi. Sehän on roskaa, kommunikointi ruotsalaisten ja suomalaisten välillä sujuu parhaiten englanniksi.
Samanan keskusta oli melko uneliaan näköinen. Valas- ja saariretkille menevistä turisteista suuri osa yöpyy muualla Samanan niemimaalla eli Las Galerasissa, Las Terrenasissa ja El Limonissa.
Samanan satama. 70 veneellä on lupa järjestää valassafareita.
Tämä kuva on otettu pikku näköalatornista, joita rantakadun varrella oli useampia.
Niemennokalla näkyvä palatsimainen rakennus on 295 huoneen hotelli Grand Bahia Principe Cayacoa. Viiden tähden hotelliksi näyttää olevan halpa – maaliskuussa alkaen 145 USD ja huhtikuussa 82 USD.