Vierailin ensimmäistä kertaa Venäjän Karjalan tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa. Äänisen rantakatu on mielestäni Petroskoin ykkösnähtävyys.
Petroskoi on 278 000 asukkaan kaupunki Äänisen rannalla 425 km Pietarista koilliseen. Ääninen on Euroopan toiseksi suurin järvi, suurin on Laatokka.
Lauantai-iltapäivällä Petroskoihin saapuessani oli aurinkoinen sää ja 24 astetta. Äänisen rantakatu oli melko vilkas kävelijöiden ansiosta, itsellenikin kertyi kävelymatkaa 4,5 km.
Muistomerkki Petroskoin rantakadulla.
Karjalan puusta veistetty Väinämöinen kanteleen kanssa?
Monet rantakadun patsaat ovat venäläisten ja ulkomaisten ystävyyskaupunkien lahjoittamia.
Hotelli Onezhki Zamok eli Äänislinna rantakadun pohjoispäässä. Jatkosodan suomalaismiehityksen aikana vuosina 1941–1944 Petroskoin nimi oli Äänislinna.
Kansalaissodan jälkeen Venäjälle paennut kommunisti Otto Wille Kuusinen on Venäjällä suurmies ainakin patsaan koolla mitattuna. Vuonna 1973 pystytetyn patsaan takana näkyy Petroskoin kaupungintalo. Kuusinen teki uran Venäjällä Karjalan neuvostotasavallan johdossa ja Stalinin neuvonantajana.
Kalastajat-veistos USA:n Duluthista pystytettiin vuonna 1991. Metallitangosta tehdyt ihmishahmot esittävät venäläistä ja amerikkalaista merimiestä, jotka heittävät nuottaa veteen. Teos symboloi kahden kansan yhteistä työtä.
Rantakadulla alkoivat voimannostokisat. Rantakadun varrella on suuri määrä pätevän näköisiä kuntosalilaitteita ja niitä myös käytetään ahkerasti.
Pietari Suuren patsas rannalla sataman lähellä. Pietari Suuri perusti Petrozavodskin eli Pietarin tehtaan vuonna 1703 tykkien valmistusta varten.
Ihmisiä sunnuntain iltakävelyllä vähän ennen auringonlaskua. Taustalla näkyy sataman luona olevan huvipuiston maailmanpyörä.
Sunnuntaina päivällä oli tihkusadetta, mutta illalla paistoi ja lämpötila nousi 21 asteeseen.
Soturipatsas auringonlaskun aikaan.
Kalastajapatsas auringonlaskun aikaan.