Kaliningradin Meripihkamuseo ja Junost-puisto, Venäjä

Kävin Kaliningradissa Meripihkamuseossa, Junost-puistossa ja Yläjärvellä.

Kaliningradin Meripihkamuseo sijaitsee vanhan linnoituksen puolustustornin tiloissa Yläjärven rannalla. Sisäänpääsymaksu on 200 ruplaa (2,80 e).

Meripihkaa on useita värejä. Kaliningradin alue on maailman suurin meripihkan tuottaja. Meripihka on ollut täällä tärkeä kauppatavara jo 1300-luvulta lähtien.

Meripihkasta valmistettuja koruja. Museon yhteydessä ja sen ulkopuolella oli paljon meripihkakorujen myyntiä.

Tämän vuonna 1960 tehdyn meripihkakellon nimi on Epookki.

Kauniita meripihkakoruja.

Meripihkalipas, Kaliningrad 2008.

Andrei Kavetskin Orkesteri, Kaliningrad 2009.

Upeasti koristeltu peili, meripihkan lisäksi käytetty myös luuta ja kultaa, Pietari 2005.

Aleksanteri Nevskin kirkko Meripihkamuseon lähistöllä. Sisältä kirkko oli puolivalmis, näin ainakin neljä muotokuvamaalaria rakennustelineillä.

Aleksanteri Nevskin kirkon takana oli komea rakennus, jonka tarkoitus ei avautunut edes sen nimestä ”Kuninkaiden residenssi”. Googlettelin asiaa ja kyseessä on suuri ravintolakompleksi, jossa järjestetään esim. lastenkutsuja ja häitä.

Yläjärven vastakkaisella rannalla reilun kilometrin päässä sijaitsee Junost-puisto (junost = nuoruus), josta löytyy muun muassa ylösalaisin rakennettu talo. Naureskelin hieman kyltin pahoinvointivaroituksille, mutta näin omin silmin yhden rakennuksesta poistuneen naisen oksentavan.

Lintu teki onnistuneen photobombauksen eli kuvakuokkimisen bloggarin selfieen.

Junost-puistossa on huvituksia lapsille, mm. mikroautorata. Itse olen käynyt siellä pariin otteeseen kahvittelemassa.

Ylä- ja Alajärveä kiertää nykyisin hyväkuntoiset jalkakäytävät ja pyörätiet. Näin Yläjärvellä kyltin, jonka mukaan järvenrannan kunnostusta on sponsoinut Venäjän rautatiet. Molemmat järvet ovat tekojärviä, Alajärvi syntyi vuonna 1256 ja Yläjärvi 1270. Suuremman ja kauniimman Yläjärven pituus on 900 m ja leveys 100-390 m.

Yksi Yläjärven rantapatsaista.