Kaliningradin katedraali ja kalastajakylä, Venäjä

Kävin katsomassa Kaliningradin katedraalia ja kalastajakylää.

Katedraalissa sijaitsee kaupungin kuuluisimman asukkaan, 1700-luvulla eläneen filosofi Immanuel Kantin, hauta ja museo.

Katedraali ei toimi enää kirkkona, vaikka sitä katedraaliksi kutsutaankin, vaan konserttisalina. Katedraalissa pidetään tiheään urkukonsertteja, myös päivisin. Konserttiliput maksavat 250 ruplaa (3,70 e) ja vierailu konserttisalissa konserttien ulkopuolella 150 ruplaa (2,20 e).

Salissa istutaan kohti komeita urkuja. Katedraalin remontti on tehty 1990-luvulla saksalaisten rahoilla. Kaliningradin aluehan on saksalaisille vähän sama kuin suomalaisille luovutettu Karjala. Saksaan ja Itä-Preussiin kuuluessaan kaupungin nimi oli Köningsberg eli suomennettuna Kuninkaanvuori.

Hienosti koristellut Euroopan suurimmat urut.

Urkuparven koristelua.

Kastekappelin ikkunamosaiikissa Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen.

Katedraalin luona lasinpuhaltaja Juri Lenshin valmisti ja myi lasiveistoksia. Esittelytekstin mukaan palkittu Venäjän ainoa kadulla työskelevä lasinpuhaltaja on pitänyt näyttelyitä kymmenissä pääkaupungeissa, myös Suomessa.

Taitelija ei arvostanut kuvaamistani, vaan osoitti kieltosymbolia ja sanoi kuvaamisen olevan sallittua jos ostaa. Minkäänlaisia hintoja ei näkynyt enkä kysynyt.

Yksi Kantin saarelle ja katedraalille johtavista silloista on tämä Rakkauden silta (sananmukaisesti käännettynä Hunajasilta), johon on kiinnitetty rakkauslukkoja. Sillan takana näkyy Kalastajakylä (sananmuk. Kalakylä), joka on saksalaistyyliin restauroitu rantakadunpätkä Pregolja-joen varrella.

Kalastajakylässä on kauppoja, ravintoloita, hotelleja ja näköalatasanteen tarjoava majakka.

Vasemmalla joen toisella puolen näkyy katedraali.

Näkymä majakasta Kalastajakylään. Pääsylippu maksoi 100 ruplaa (1,40 e).

Onnenlintu-patsas majakan näköalatasanteella.

Neuvostojen taloa on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, mutta se ei ole koskaan valmistunut. Wikipedia kertoo, että suunnittelu aloitettiin 1950 ja rakentaminen Königsbergin linnan raunioiden paikalle aloitettiin 1970. Rakentaminen keskeytettiin 1970-luvulla kun huomattiin perustusten olevan huonot. Myöhemmin rakentamista jatkettiin ja Neuvostoliiton hajotessa 1991 rakennus oli 95 % valmis.

Vuonna 1995 Neuvostojen talo yksityistettin ja siitä oli tarkoitus tulla kultturi- ja kauppakeskus. Projekti meni konkurssiin ja konkurssipesä myytiin 2003. Vuonna 2010 oikeus tuomitsi kaupan laittomaksi ja rakennus on nykyään siis jälleen julkista omaisuutta. Kuvernööri on ehdottanut rakennuksen purkamista ja jotkut muut ovat ehdottaneet rakennuksen muuttamista asunnottomien asuintaloksi.