Latvian Riiasta Viron Tarttoon

Matkustin Latvian Riiasta Viron Tarttoon.

Riika

Näkymä Stalinin hampaasta kohti Riian vanhaakaupunkia. Kuva on rajattu hieman oudosti, koska kaiteen lähialue oli aidattu työmiehille, jotka riippuivat seinällä vaijereiden varassa.

Kirkko näyttää pienosmallilta, vaikka on normaalikokoinen.

Riikan radio- ja TV-torni Väinäjoen saaressa.

Olen näkevinäni tässä kuvassa purkamista kaipaavia rakennuksia.

Riian kauppatorilla on ainakin tilaa – 5 kpl isoja Zeppelin-halleja ja ulkokioskit päälle. Rautatiesillan luona joen toisella puolella näkyy Latvian kansalliskirjaston kolmiomainen rakennus.

Näkymä kauppatorilta kohti Stalinin hammasta, joka virallisemmalta nimeltään on Latvian tiedeakatemia.

Alpakka Riian Skanste-hotellin takapihalla.

Riian autohuollosta lähdettyäni laitoin navigaattoriin osoitteeksi Pärnun, mutta jo parin kilometrin jälkeen muutin mieltä ja vaihdoin suunnaksi Tarton.

Rubene

Pysähdyin Latvian Rubenessa 95 km Riiasta Lielais Ansis -järven rannalla sijaitsevaan tienvarsiravintolaan kahville, mutta paikka olikin niin viihtyisä, että jäin syömään.

Ravintolan terassi.

Söin kanaleikkeen pekonilla ja homejuustolla. Rubene-kuvat on otettu Nexus 5x -kännykällä.

Tartto

Parkeerasin auton Tarttoon saavuttuani Kauppahallin ja sikapatsaan luokse.

Tähän saa pysäköidä vain mafia.

Tarton Raatihuoneentori eli Raekoja plats. Punavalkoinen raatihuone on vuodelta 1786.

Opiskelijakaupunki Tartossa on oikein opiskelijoita esittävä patsas.

Tarton Pisan torni, josta käytetään nimitystä Kalteva talo tai Vino talo. Kyseessä on Tarton taidemuseon rakennus vuodelta 1793.

Näkymä Raatihuoneentorilta Rüütli-kadulle.

Keltavalkoinen Enkelinsilta Toomemäellä valmistui 1816.

Tarton katedraalin raunioita. Taustalla näkyy kateraalin kunnostettu osa, jossa sijaitsee Yliopiston museo.

Viron kirjakielen isä käveli Tartosta Riikaan ellen väärin muista patsaan sanomaa.

Kustaa II Aadolf oli yksi Tarton yliopiston perustajista.

Küüni-kävelykadulla oli hauska patsas, jossa malleina ovat olleet taiteilija itse ja hänen 1,5-vuotias poikansa.

Tästä pienestä kirjastosta Küüni- ja Poe-katujen risteyksestä voi oikeasti lainata kirjoja.

Tarton Keskuspuistossa harrastettiin jotakin itselleni outoa urheilulajia, onko tämä joogaa?

Narva

Yövyttyäni Tartossa päätin jatkaa matkaa Pietariin Narvan kautta, koska se oli selvästi lyhin reitti. Narvan rajanylityspaikalla odotti epämiellyttävä yllätys elikkä Viron itärajalla on ainakin pohjoisempien rajanylityspaikkojen osalta ajanvaraukseen perustuva systeemi, johon kuuluva jonotus tehdään parin kilometrin päässä rajasta.

Olin alunperin rajalla klo 14, odotuskeskuksen kioskilta sain klo 14.40 varattua ylitysajan klo 16-17 ja käytännössä pääsin rajalle vasta klo 17. Ärsyttävää oli myös maksaa rajanylityksestä 4,50 euroa. Venäjän eli Ivangorodin puolella rajamuodollisuudet sujuivat hyvin tunnissa, paperitkin jaettiin muista rajanylityspaikoista poiketen suoraan autoihin, jolloin paperit pystyi täyttämään valmiiksi jo jonossa istuessa.

Eikä siinä vielä kaikki – sekä Virossa että Venäjällä oli tämän reitin varrella kymmeniä kilometrejä tietöitä, joilla pystyi ajamaan vain 50 km/h.