Ivanovo ja Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Ostin Ivanovossa uudet renkaat Getziin ja kävin neuvostoautojen museossa. Kävin Kostroman historiallisessa keskustassa ja luostarissa. Moskovasta on matkaa 400 000 asukkaan Ivanovoon 300 km ja 270 000 asukkaan Kostromaan 340 km.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

Getzin oikea eturengas veteli viimeisiään, renkaan sivussa oli selvästi näkyvä patti. Olin telonut renkaan johonkin pimeässä tietyöosuudella vähän ennen Tambovia. Ostin Ivanovon Vianorilta uudet Nokia Hakka Green 2 -renkaat 172 eurolla. Suomen Vianorilta samanlaiset renkaat olisivat maksaneet 349 euroa (hinnat asennettuna). Kysyin myös kahdesta Ivanovon varaosaliikkeestä käsijarruvaijeria Getziin, mutta suoraan varastosta ei täälläkään löytynyt, vaikka toinen liikkeistä oli kooltaan valtava.

Ivanovon historialliset rakennukset vaikuttivat suhteellisen epäkiinnostavilta, joten kävin autonrengaskauppojen jälkeen Ivanovon Neuvostoliiton autoteollisuuden museossa (Muzei Sovjetskogo Avtoproma, Музей Советского автопрома). Museo oli melko pieni, mutta esillä olevat autot olivat erittäin hyväkuntoisia.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

ZIS-110 on Zavod Imeni Lihatševan vuosina 1945-1961 valmistama limousiini, käytännössä kopio yhdysvaltalaisesta vuoden 1938 Packard 180:sta. Huippunopeus on 140 km/h, kulutus sekalaisessa ajossa 23 l/100 km, paino 2575 kg, 8-sylinterisen moottorin tilavuus 6 l, hevosvoimia 141, vaihteita 3, istuinpaikkoja 7. Automallia valmistettiin alle 2000 kpl.

ZIS-110 löytyy myös Kangasalan Mobiliasta ja Vehoniemen automuseosta. Mobiliassa on esillä Kekkoselle lahjoitettu ja Vehoniemessä Paasikivelle lahjoitettu auto.

Tässä postauksessa olevat automallien tiedot ovat peräisin museon venäjänkielisistä infotauluista ja Wikipediasta. Tietojen ollessa ristiriitaisia, olen käyttänyt museon tietoja.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

L-300 ”Punainen lokakuu” -mallia valmistetiin vuosina 1930-1939 18985 kpl, mallina sille oli ollut saksalainen DKW Luxus 300. Huippunopeus 80 km/h, kulutus 4,5 l/100 km, moottori 300-kuutioinen, 6 hv, yksisylinterinen, 3-vaihteinen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

GAZ-13C ”Tsaika” on neuvostoliittolainen iso edustusauto, jota valmistettiin vuosina 1959-1987. Tsaika on suomeksi lokki. Huippunopeus 160 km/h, kulutus 21 l, paino 3000 kg, 8-sylinterinen moottori 5526 cm3, 195 hv, 3 vaihdetta, 4 istumapaikkaa.

GAZeja valmistetaan Gorkin autotehtaalla Nizni Novgorodissa. GAZ = ГАЗ = Горьковский автомобильный завод = Gorkin autotehdas.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

Tsaikan ohjaamo.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

GAZ-21I ”Volga” on neuvostoliittolainen keskiluokan auto, jota valmistetiin 1958 – 1961. Huippunopeus on 130 km/h, kulutus 9 l, paino 1460 kg, 4-sylinterinen moottori 2445 cm3, 70 hv, 3-vaihteinen, 5-paikkainen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

VAZ-21033 ”Lada” eli venäläisittäin Zhiguli (Жигули) on neuvostoluokituksen mukaan ”2-ryhmän pieni auto”. VAZ-21033 -mallia valmistettiin vuosina 1977 – 1983 ja vietiin ulkomaille nimellä Lada 1300S. Huippunopeus 143 km/h, kulutus 9,2 l, paino 965 kg, mootori 4-sylinterinen 1,3 l, 69 hv, takaveto, 4-vaihteinen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

Nelivetoista maastoautoa GAZ-69A:a valmistettiin vuosina 1952-1972. Huippunopeus 90 km/h, kulutus 14 l, paino 1525 kg, moottori 2120 cm3, 4-vaihteinen, 5-paikkainen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

ZAZ-968 ”Zaporozhets” (Запорожец) on neuvostoliittolainen supermini eli kaupunkiauto, jota valmistettiin vuosina 1971-1994. Huippunopeus 118 km/h, kulutus 7 l, paino 800 kg, moottori 1197 cm3, 41 hv, 4-vaihteinen, 4-paikkainen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

GAZ-22M ”Volga”, valmistettiin vuosina 1962-1970. Huippunopeus 115 km/h, kulutus 15 l, paino 1545 kg, 75 hv, 3-vaihteinen, 5-7-paikkainen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

GAZ-21P ”Volga”, valmistettiin vuosina 1961-1970. Huippunopeus 130 km/h, kulutus 9 l, paino 1460 kg, 70 kv, 3-vaihteinen, 5-paikkainen.

Ivanovon neuvostoliittolaisten autojen museo, Venäjän kultainen rengas

Maastoauto GAZ-M72 ”Pobeda”, valmistettiin 1955-1958. Huippunopeus 110 km/h, kulutus 14 l, paino 2040 kg, moottori 2112 cm3, 52 hv, 3-vaihteinen, 5-paikkainen.

Pobeda (Победа) tarkoittaa suomeksi voittoa. Suomalainen rockyhtye Popeda sai nimensä Pobeda-autolta, mutta nimi kirjoitettiin tahallaan väärin kovalla p:llä.

Kostroma

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Kävin Kostromaan saavuttuani Volgan rantakadulla, keskuspuistossa ja historiallisessa keskustassa. Kuvan keltaoranssi rakennus on ravintola Beloe colntse eli Valkoinen aurinko. Kostroma sijaitsee Volga- ja Kostroma-jokien yhtymäkohdassa.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Laiturin kesäkahvila mainostaa blinejä ja shaslikia.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Keskuspuiston upea kukkapenkki.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Keskuspuistossa on patsas, arvaatte varmaan kenen.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Kostroman Gostini Dvor eli historiallinen kauppakeskus 1700-luvun lopulta on melko iso, 163 metriä pitemmältä sivultaan. Jokaisen holvikaaren kohdalla kauppaa kävi eri kauppias eli kauppoja oli kymmeniä. Sisäpihalla oli lisää kaupparivistöjä.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Gostini Dvorin sisäpihalla sijaitsee viisikuopolinen Pelastajan kirkko vuodelta 1766.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Pelastajan kirkon korkea kellotorni.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Kukkaistutuksia ja kauppakojurivistöjä Gostini Dvorin ja keskuspuiston luona.

Kostromalainen paikallisbussi ei näytä olevan ihan uusinta mallistoa.

Susaninin aukion komein rakennus on vuonna 1827 valmistunut uusklassismia edustava palotorni. Keskusaukio oli Neuvostoliiton aikana nimeltään Vallankumouksen aukio ja sai takaisin vanhan nimensä vuonna 1992.

Ipatievin munkkiluostari Kostroma-joen toiselta puolen eli kaupungin puolelta katsottuna.

Ipatievin luostari perustettiin vuonna 1330, mutta suurin osa luostarin rakennuksista on peräisin 1500- ja 1600-luvuilta. Luostari suljettiin Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1919. Luostari toimi sen jälkeen työläisten asuntoloina, orpokotina, kasarmina, stadionina ja 1950-luvulta lähtien museona. Vuodenvaihtessa 2004 – 2005 luostari palasi ortodoksisen kirkon omistukseen.

Venäjän ensimmäinen Romanovin suvun tsaari Mihail Fjodorov asui luostarin keljassa (munkin asuinhuoneessa) vuosina 1612 – 1613 ennen valintaansa tsaariksi. Kaikki Venäjän presidentit ovat vierailleet luostarissa.

Ipatievin luostarin sisäänkäynti.

Vasemmalla on Kolminaisuuden kirkko vuodelta 1652, keskellä Jumalansynnyttäjän syntymän kirkko vuodelta 2015, oikealla kellotorni vuodelta 1605.

Jumalansynnyttäjän syntymän kirkko tuhottiin vuonna 1934 ja se uudelleenrakennettin vuonna 2015. Kirkon sisäänkäynti ei kyllä näytä vieläkään valmiilta.

Kostroma, Venäjän kultainen rengas

Kolminaisuuden katedraalin kultakupolit.