Vuokrasin Kawasaki Ninja 250R:n kuudeksi vuorokaudeksi Mr Beeriltä Chiang Maista. Pyörän vuokra oli 14 e/vrk ja kunnon kypärästä piti pulittaa erikseen 1 e/vrk, huonon avokypärän ilman visiiriä olisi saanut ilman eri maksua. Harkitsin myös Honda CBR150:a, joka olisi ollut vain 8 e/vrk, mutta päädyin Ninjaan, koska sitä olen aikaisemmin harkinnut ostettavaksikin. Passi minun oli saatava Visa Runia varten mukaan, joten passin sijaan jätin pantin 200 e.
Ostin GT-Riderin Golden Triangle Loop -reittikartan (3 e kirjakaupasta) ja latasin myös netistä Budgetin julkaiseman Golden Triangle Loop -oppaan. Ajoin ensimmäisen etapin Chiang Maista Tha Toniin oikaisuversiona, jätin Doi Ang Khangin pois, jotta ehtisin perille ennen pimeää ja ehdinkin juuri parahiksi, matkaa tuli n. 190 km. Tha Ton (kuva yllä keskellä) on tuppukylä, jossa kuitenkin löytyy useita majataloja, koska Chiang Raista tehdään sinne jokiristeilyjä. Yövyin Kwan GH:ssa sillan kupeessa, 4 e.
Sunshine Cafe Thatonissa tilasin juustohampurilaisen, johon ruokalista mainitsi kuuluvan ranskalaiset. Tarjoilija toi hampurilaisen, joka oli maistuva, mutta yllättäen ei ranskalaisia, koska ne olivat loppu. Laskun koittaessa hän yritti silti periä täyden hinnan. Buddhalaista mielentyyneyttä harjoitellen menin aamiaiselle samaan paikkaan ja tilasin munakkaan juustolla ja kinkulla. Sain annoksen ilman kinkkua, valitin ja sain uuden annoksen, nyt ilman juustoa :).
Toisena matkapäivänä pysähdyin Doi Tungin kuninkaallisessa puutarhassa (kuvat yllä). Saavuin Mae Saihin noin klo 16, otin nopeasti huoneen (Maesai Condotel 5 e) ja luulin olevan hyvin aikaa käydä vielä samana päivänä Myanmarin Tachileikissä. Matkaoppaan mukaan raja on viikonloppuisin auki klo 21 asti, mutta niin ei ollut, vaan rajat uhkasivat sulkeutua nenäni edestä. Käyntini Myanmarissa jäi 15 min. mittaiseksi, mutta vähempikin riittää uuden 15 päivän viisumin saamiseksi (kuvat Myanmarista).
Kolmantena matkapäivänä kävin Golden Trianglessa eli Kultaisessa kolmiossa (kuvat yllä), joka tarkoittaa kolmen maan rajaa (Thaimaa, Myanmar ja Laos). Golden Triangle sijaitsee Soi Ruak -nimisellä paikkakunnalla ja siellä oli lukuisia bussilastillisia turisteja. Ilma oli lämmin, minulle oli tulla kuuma T-paidassakin, mutta paikallinen tyttö (kuva yllä) viihtyi toppatakissa.
Thaimaalainen motoristi Doi Tungin kahvilassa suositteli jatkoreitikseni Phayon sijaan Chiang Rain läpi kulkevaa reittiä parempien teiden takia, mutta onneksi en ottanut neuvosta vaarin. Neljäntenä matkapäivänä Chiang Kongista Phayoon Laosin vastaista rajaa seuraavalla reitillä löytyivät koko Kaakkois-Aasian reissuni huikeimmat maisemat (kuvat yllä). Tiet olivat huonompia kuin muualla Golden Triangle Loopilla, mutta eivät vaarallisen huonoja. Phayo oli viihtyisän oloinen kaupunki, koska se sijaitsi järven rannalla.
Yhtä Ninja-vuokraukseen sisällyttämääni varapäivää en käyttänyt Golden-kierroksella, joten kävin Chiang Maista uudelleen Mae Sae Valley -kierroksen, nyt päinvastaiseen suuntaan eli myötäpäivään. Kiinnostavaa olisi ollut käydä myös Thaimaan korkeimmalla vuorella Doi Inithanonilla, mutta minulla ei ole mukana tarpeeksi lämmintä vaatetusta sellaiseen.
Toisena vuokrauspäivänä kaadoin pyörän liikkeellelähdön yhteydessä kun pientareelta lähtiessä ohjasin huolimattomasti asvaltin reunan yli. Palautuspäivän aamuna huomasin pyörän toisenkin kyljen olevana pahasti naarmuuntunut eli joku oli kaatanut pyörän yöllä majatalon parkkipaikalla. Selvisin vahingoista hyvin kohtuullisin korvauksin, 118 e.
Matkaa kertyi viidessä päivässä noin 800 km, päivämatkat vaihtelivat reilusta sadasta reiluun kahteensataan kilometriin. Tarkoituksena oli, että oppisin ajamaan moottoripyörää kunnolla ja kyllä tuolla reitillä tulikin paljon hyvää harjoitusta vuoriston neulansilmistä lähtien. Kuusi vaihdetta vaihtuvat jo varsin sujuvasti kierroksen jäljiltä. Aloittelijan kannalta oli hyvä, että pyörässä on kierroslukumittari helpottamassa oikea-aikaisen vaihtamisen oppimista.
Ninja vaikutti hyvältä pyörältä eikä ajoasento ollut liian kyykky. Erittäin pirteäkin se oli Dreamiin ja Phantomiin verrattuna, Ninja kiihtyi ylämäkeenkin ja moottorijarrutus toimi jyrkissä laskuissa kunnolla. Ranteissa tuntui ajoittain siltä, että ohjaustanko oli käännetty hieman liikaa sisäänpäin. Selvisin tästäkin kierroksesta selän kipeytymättä. Istumalihakset rasittuivat enemmän kuin customissa, mutta eivät niin pahasti kuin skootterissa.
Pikku-Ninja kulutti 91-oktaanista keskimäärin 3,6 l/100 km. Odotin noin kolmen litran kulutusta, koska ajoin hiljaa ja saksalaislehden testissä maantieajossa kului vain 3,1 l. Polttoainemittari ei toiminut, mutta se ei juuri haitannut kun tankkasi usein.
Reissuesan matkakuvat: Golden Triangle -kierros