Tirana ja Durrës, Albania

Albanian automatkani kohteet olivat pääkaupunki Tirana ja rantakaupunki Durres.

Tirana

Albanian kansallismuseo.

Kansallismuseon komea seinämosaiikki lähikuvassa.

Kansallismuseon luona oli kahviloiden keskittymä.

Oopperatalo ja Tirana International Hotel.

Kansallissankari Skenderbejn ratsastajapatsas valtavalla keskusaukiolla. Taustalla värikäs rakennus kuuluu ministeriölle. Aukiolla aikaisemmin ollut Envex Hoxhan patsas on poistettu.

Enver Hoxhan vävy ja tytär ovat suunnitelleet tämän ruman pyramidin. Kävin myös kansallisgallerian ovella, mutta päätin sitten kuitenkin jatkaa 3 km kävelykierrosta. Kaupunkipyöriäkin olisi yllättäen ollut tarjolla – ja pyörille oma kaista.

Yliopistokin näyttää jotenkin kummalliselta. Yliopiston luona oli Quemal Stafan jalkapallostadion, jossa Suomi on käynyt häviämässä Albanialle. Kävin stadionin vieressä albanialaisen pikaruokaketju Kolonatin ravintolassa syömässä herkullisen pekonihotdogin. Kolonatissa oli myös toimiva langaton netti.

Presidentinlinna lähellä yliopistoa.

Kirjakauppa Rinia-puiston laidalla.

Tiranassa autoilu oli kamalaa, kaistoja vaihdeltiin holtittomasti ja liikenneympyröissä kaikki tuntuivat tunkevan päälle. Pysäköintipaikkaa etsin puoli tuntia, maksullisetkin pysäköintialueet olivat ihan täynnä. Lopulta sain auton yhdelle pysäköintialueelle, jonka olin etukäteen etsinyt openmaps.orgista.

Hotelli Baron munasi varaukseni eli 17 e huonettani ei ollut vapaana, vaan jouduin tyytymään huoneeseen jaetulla kylpyhuoneella. Hyvityksesi huonommasta huoneesta sain ilmaisen illallisen.

Durres

Toisen yön olin Durresissa ja majapaikkani oli lähellä rantatien alkua. My Home Guest Housessa ei ollut minkäänlaisia merkintöjä, joten jouduin kyselemään kahdelta naapurilta ennen kuin paikka löytyi. 15 e majoitus oli sinänsä ok.

En kävellyt uimarantaa päästä päähän sattuneistä syistä – Durresin ranta on peräti 10 km mittainen.

Kävin yhdessä rannan ravintola-pizzeroista syömässä. Yllättäen pizzaa ei saanut ollenkaan, joten söin spagetti bolognesen. Hinta juoman kanssa oli 4,50 euroa. Euroilla jouduinkin maksamaan, koska olin unohtanut paikalliset rahat majapaikkaan ja luottokortti ei käynyt.

Durresin keskustaan on muutama kilometri matkaa uimarannalta. Rantabulevardilla oli joku poliitikko puhumassa ja tv-kamerat olivat paikalla.

Rantabulevardilla tallusteli myös elävä karhu. Villieläinten käyttö katuesityksissä on monissa maissa kiellettyä, koska eläimet huumataan, jotta ne olisivat rauhallisia. Eläimiä voidaan myös kiduttaa koulutusvaiheessa.

Positiivinen yllätys oli, että Albaniassa ei näkynyt roskia teiden varsilla siihen tapaan kuin Montenegrossa, Bosnia-Hertsegovinassa tai Serbian länsiosassa. Tämä kuva rautatiesillasta on Albanian itäosasta lähempää Makedonian rajaa.

Tulomatkalla Montenegrosta rajanylitys kesti noin 25 minuuttia. Minusta oli todella outoa, että en saanut passiin minkäänlaista leimaa tullessa tai lähtiessä.

Kerran minut pysäytettiin ratsiassa, mutta poliisi vain naurahti, että jos auto jättää välille, voin jatkaa pyörällä. Nopeusrajoitukset olivat käsittämättömiä, paljon 30 ja 40 km/h rajoituksia, joita kukaan ei noudattanut.

Maasta poistuminen meni pitemmän kaavan mukaan, aikaa kului noin 45 minuuttia. Olin ilmeisesti epäilyttävä tyyppi, joten minun piti myös ajaa auto halliin tutkittavaksi. Huumekoira kävi nuuskimassa, auto nostettiin ylös ja pohjaa tutkittiin.

Tarkastaja kaipasi ”kahvirahaa” ja kaivelin hänelle laukun pohjalta vajaat kolme euroa, joihin hän tyytyikin.

Miten matka jatkuu?

Kirjoittelen tätä Makedonian Ohrid-järvellä, jossa vietän pari yötä. Sitten matka jatkunee reittiä Skopje, Belgrad, Budapest jne., Tallinnan-lautta on varattu sunnuntaiaamulle 31.5. Kosovon jätän väliin, koska autovakuutus ei ole siellä voimassa.

Halusin palata Kroatian Plitvicen kansallispuiston kautta, mutta sääennusteiden mukaan sinne ei kannata nyt mennä.

Pienen Suomen-loman jälkeen on vuorossa 3,5 – 4 kk matka Ukrainaan. Suomeen palaan ”pysyvästi” lokakuun alkupuolella.

Albanian Shkodra, etelärannikko ja Gjirokastra