Venezuela-fiasko 3-4.11.2011

Flag of Venezuela

Pankkiautomaateista ei saa rahaa

Kokeilin Maracaibon bussiaseman automaattia, mutta en saanut sieltä rahaa. Ajattelin, että Corossa on hyvää aikaa etsiä automaatteja, kyllä jokin niistä toimii.

260 km matka ilmastoimattomalla bussilla Maracaibosta Coroon vei 4,5 tuntia ja maksoi 65 pesoa (7 e). Tuuletus oli hyvä, ikkunat ja ovi auki, mutta silti tahtoi olla kuuma.

Olin perillä Corossa puoli kolmelta ja kävelin parin kilometrin matkan keskustaan. Löysin useita pankkiautomaatteja, ainakin kuusi toimivaa, mutta yksikään niistä ei antanut rahaa korteillani (Visa ja Visa Electron).

Yhdellä pankkiautomaatilla oli 20 hengen jono ja ajattelin, että se saattaa hyvinkin antaa rahaa, on siksi niin suosittu. Jonotin 45 minuuttia(!), mutta en saanut rahaa.

Corossa ei vaihdeta rahaa



Laskin, että minulla on Kolumbian pesoja sen verran, että ne vaihtamalla saan matkarahat Kolumbiaan, mutta ei niin paljoa, että rahat riittäisivät myös hotelliin Corossa.

Illalla ei löytynytkään enää mistään rahanvaihtajaa, kyselin taksikuskeiltakin. Päivällä joku tyyppi tarjosi vaihtavansa pesoja jos odotan viisi minuuttia, mutta en tarttunut silloin tarjoukseen, vaan luotin pankkiautomaatteihin.

Yksi vaihtoehto oli jatkaminen turvallisuudeltaan huonomaineiseen Caracasiin ja luottaa siihen, että siellä saan jostakin automaatista rahaa.

Yön vietin bussiasemalla. Bolivarit olivat loppu, joten en voinut iltapäivän voileivän jälkeen enää ostaa mitään syötävää. Yritin tarjota kauppiaille pesoja, mutta ne eivät kelvanneet.

Aamulla 8.30 olin ensimmäisessä pankissa vaihtamassa pesoni bolivareiksi. 15 minuutin jonottamisen jälkeen sain tietää, että rahanvaihto ei onnistu, mene Banco Venezuelaan.

45 minuutin jonotus seisten Banco Venezuelassa ja sitten tieto, ettei vaihto onnistu. Kysyin missä voi vaihtaa ja vastaus oli, että kysele kadulla.



Kyselin kolmannesta pankista ja sen jälkeen poliisilta ja kauppiailta. Missään ei tuntunut olevan valuutanvaihtoa, vaikka Coron kaupungin pitäisi olla jonkin verran turistinen, onhan se Unescon maailmanperintökohde.

Lopulta löytyi kauppias, joka vaihto 80 000 pesoani 210 bolivariksi. Virallinen kurssi näyttäisi antavan 80 000 pesosta 180 bolivaria (xe.com).

Rajanylitysmunaus

Maracaibon automaatteja en halunnut jäädä tutkimaan, se olisi luultavasti johtanut toiseen yöhön bussiasemalla. Erityisemmin ei enää ollut halujakaan jäädä kalliiseen maahan, joka ei turisteja näytä haluavan.

65 bolivaria bussiin ja 100 bolivaria reittitaksiin, juuri sopivasti oli rahaa jäljellä.

Mutta Venezuelasta poistuttaessa pitää maksaa poistumisvero aina. Vero on 70 bolivaria eli noin 12 euroa. Minulla ei ollut rahaa eikä rahannostomahdollisuutta ollut.

Reittitaksin venezuelalainen kuljettaja kieltäyi lainaamasta minulle rahaa, antoi vain repun ja kaasutti tiehensä.

Ehdotin rajavalvonnan päällikölle tai mikä se nyt oli, että annan kameran maksuna, koska rahaa ei ole enkä pysty sitä nostamaan, olen kokeillut ainakin seitsemää automaattia.

Ehkä puoli tuntia odottelin ja sitten pomo osoitti luokseen. Pari vuotta vanha pokkari Panasonic FS-62 latureineen vaihtoi omistajaa ja sain poistumisleiman passiin.

Minun piti kävellä rajalta 12 km Maicaon kaupunkiin, lähdin tarpomaan noin klo 23. Matka tuntui kyllä pidemmältäkin, aikaa taisi mennä yli kolme tuntia taukoineen.

Venezuela-video

Lyhyellä videolla esiintyy por puesto -reittitaksi, pari kirkkoa Maracaibossa ja Corossa, Maracaibon bussiasema.

Edellinen ja seuraava blogipostaus

Lisää samasta aiheesta

7 kommenttia

  1. Voi ei kuulostaa suorastaan painajaismaiselta kokemukselta. Et kai oikeesti kävellyt Venezuelan ja Kolumbian rajalta 12 km?!!! Ja niin myöhään vielä. Siellä on varmaan ollut todella pimeä ja pelottavaa. Olen ymmärtänyt, että Kolumbian ja Venezuelan raja on todella vaarallista seutua. Maantierosvot ovat kuulemma pysäyttänet autoja ihan keskellä kirkasta päivääkin…

    Maicaossa kuulemma saa hirven halvalla kaikkea elktroniikkaa eli ei muuta kun uus kamera sieltä vaan paitsi etten tiedä niiden laadusta ja et varmaan ole enää siellä… Voi ei hyvä kamerakin meni!

    Nyt kun olet niin Kolumbian pohjoisrannikolla niin sinulla olisi hyvä mahdollisuus käydä El cabo de la Velassa, joka on ymmärtäkseni Etelä-amerikan pohjoisin kohta. Mutta tämä paikka jakaa ihmisiä. Se ei siis sovi kaikille koska on hyvin alkeellinen mesta.

    Cabo de la vela on Wayuu -intiaani heimon asuttama pieni kalastaja kylä keskellä erämaata. Kaikki kylän hökkelit sijaitsevat rannalla. Lisäksi noin tunnin kävelymatkan päästä kylästä on todella kivoja rantoja. Ehkä se koko juttu siinä kylässä on se intiaaniheimo.. Jos on kiinnostunut sellaisesta niin kannatta käväistä jos ei niin kannatta jättää väliin koska mitään muuta ihmellistä siellä ei ole kuin se heimo ja muutama kiva meriluolaa… http://www.pallontallaajat.net/pt3/matkakuvat/galleria/305 ja http://www.youtube.com/watch?v=ZeYg8Ekrohc

  2. Oikeasti kävelin 12 km matkan Maicaoon rajalta. Ei ollut pimeä, koska oli lähes täysikuu. Hyttysmyrkkyä yritin laittaa.

    Jokin matkaopas, oliko LP, väittää Maicaota niin vaaralliseksi, että parasta olla poistumatta bussiasemalta. Hyvin rauhalliselta kuitenkin vaikutti, kyselemällä loytyi pankkiautomaatti ja halpa hotelli.

    Cabo näyttää kauniilta, mutta jäänee väliin.

  3. No hyvä, että meni hyvin. Mitkäs on suunnitelmat nyt? Peru? Bolivia? Perussa on ainakin halpaa ja kaunista.

  4. Ei se Venezuela kallis maa ole, jos ottaa asioista selvää etukäteen ja kantaa länsivaluutan käteisenä mukana. Pimeä kurssi eurolle voi helposti olla yli tuplat viralliseen nähden.

  5. Juha: Tiesin, että käteisellä saa paremman kurssin, mutta en halua kantaa satoja euroja käteistä mukana, varkausriski on liian suuri silloin. Nostan käteistä automaatista aina vain 100-200 euroa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *