Taksi Nicaraguan San Juan del Surista Rivasiin maksoi 8 e ja bussi Costa Rican San Joseen 22 e. Maiden rajalla meni kaksi tuntia. Costa Rican puolella jatkolippu pois maasta oli pakollinen, joten näytin matkapuhelimen sähköpostista Panama – USA -lentovahvistuksen.
Saavuin San Joseen alkuillasta ja kysyin Hotelli Ridgwayn (17 e) vastaanottovirkailijalta onko turvallista kävellä San Josen keskustassa illalla. Hän kertoi, että noin klo 22 asti on turvallista. Lähdin siten vielä iltakävelylle ja bongasin muun muassa kuvassa näkyvän Costa Rican kansallisteatterin.
Morazan-puisto iltavalaistuksessa. Kävin kahvilla ja totesin kahvin laadun parantuneen selvästi Nicaraguasta Costa Ricaan siirryttyäni.
Seuraavana aamuna pakkasin kamat mukaan ja suunnistin ensimmäiseksi puhelinoperaattori Claron asiakaspalvelukeskukseen, jossa hankin onnistuneesti prepaid-liittymän ja mobiilidatan (3G) viikoksi (9,25 e).
Tein kävelykierroksen keskustaan ennen suunnistamista kohti bussiasemaa.
Kuvassa on Parque Central eli Keskuspuisto. Costa Rica on Keski-Amerikan vaurain ja kallein maa. Turismi on ohittanut pääelinkeinona kahvin- ja banaaninviljelyn. Costa Rica on siitä erikoinen maa, että vuodesta 1948 lähtien sillä ei ole ollenkaan armeijaa. Poliisi sen sijaan esiintyy katukuvassa hyvin näyttävästi.
San Jose on suomeksi Pyhä Joosef eli kaupungin nimi kunnioittaa Neitsyt Marian miestä ja Jeesuksen isää/isäpuolta Joosefia.
Ihmisiä keskuspuiston laidalla katedraalin edessä. Kuvassa näkyvät punaiset autot ovat takseja.
Hieman outo patsas katedraalin vieressä.
Tämä komeasti puettu patsaas löytyi Avenida Central -kadun kävelykatuosuudelta. San Josessa oli selvästi koko reissun kauneimmat naiset, huomasin sen heti. Todistusaineistoa kuvien muodossa minulla ei kyllä asiasta ole joten uskokaa jos haluatte.
Bussiasemat olivat siirtyilleet viime aikoina.
Tuloasema eli Tica-bussin asema oli pari kilometriä idempänä kuin Lonely Planetin matkaopas kertoi.
Karibian aseman nimi (Gran terminal del Caribe) ei ollut vaihtunut, mutta sieltä ei enää lähtenytkään busseja Karibian rannikolle. Ei siellä mitään tiedotettakaan ollut asiasta, mutta lipunmyyjä kertoi, että minun pitää ottaa taksi San Carlosin asemalle. Eihän siinä taksia tarvittu, puhelimen navigaattori näytti, että San Carlosin asemalle on matkaa reilu kilometri.