Mae Hong Son -kierros 2015, päivät 1-2

Mae Hong Son -kierroksesta skootterilla alkaa nyt olla Chiang Mai – Pai -osuus takana. Huomenna lähden Paista kohti Mae Hong Sonia.

Kuva on eiliseltä, jolloin ajelin noin 130 km ja 718 mutkaa Chiang Maista Paihin. 64 km kohdalla puin pitkähihaisen päälle, siihen astin olin tarjennut t-paidassa.

Ajoin Mae Hong Son Loopin vuonna 2009 (Mae Hong Son -kierros 30.11-3.12.2009) eli nyt ajan sen toisen kerran. Tällä kertaa ajan reitin kuitenkin päinvastaiseen suuntaan eli vastapäivään.

Nyt olen varannut reitille kaksinkertaisesti aikaa, viimeksi yöpymisiä oli vain kolme ja nyt niitä on kuusi. Aion nyt käydä myös Thaimaan korkeimmalla vuorella Doi Inthanonilla 2565 metrin korkeudessa, siellä en viimeksi käynyt.

Alustava suunnitelmani on viettää kaksi yötä Paissa, kaksi Mae Hong Sonissa, yksi Mae Sariangissa ja yksi Mae Chaemissa.

55 km ennen Paita kahvitauolla juttelin ruotsalaisen Paista palaavan skoottericowboyn kanssa. Hän kertoi, että Paissa oli festarien vuoksi olleet kaikki majapaikat täynnä, mutta festarit olivat nyt loppuneet.

Minulla ei ollut vaikeuksia löytää edullista majoitusta, vaan vuokrasin ensimmäisestä paikasta, josta kysyin. 1,5 km Pain keskustasta itäänpäin näin Highland Resortin mainoksen 300 bahtin (8 e) huoneesta.

Näkymä Highland Resortin portilta poispäin. On 2000 asukkaan Paissa oikeakin huoltoasema.

Tänään menin ensiksi katsomaan Wat Mae Yen -temppeliä Pain itäiselle vuorenrinteelle.

Ajelin seuraavaksi laakson vastakkaiselle laidalle, China Townin läpi Yun Lai -näköalapaikalle, joka olikin yllättävän viihtyisä paikka kukkaniittyineen.

Herkullinen kiinalainen pulla ja tee maksoivat 10 bahtia eli 0,27 euroa!

Kävin katsomassa Mhor Phaeng -vesiputousta, joka ei ollut kovinkaan kummoinen. Se oli samalla suunnalla kiinalaisen näköalapaikan kanssa.

Heinäpaaleja ja ruusuja kahvilan luona jokunen kilometri Pain keskustasta etelään.

Kävin katsomassa toisen maailmansodan aikaista japanilaisten pakkotyöllä rakennuttamaa siltaa noin 10 km Paista etelään eli Chiang Main tietä. Itse asiassa japanilaiset polttivat sillan lähtiessään, mutta jokin silta siinä kuitenkin on muistomerkkinä.

Kyseessä on suosittu kuvauspaikka ja nyt eivät minua selfiekepitkään pelastaneet, vaan jouduin ottamaan parit yhteiskuvat.

Kävin lillumassa Tha Pain 37-asteisissa kuumavesilähteissä. Sisäänpääsy maksoi 200 bahtia (5,30 e).

Iltaisin kävin kävelyllä Pain Walking Streetillä, ”pikku Khao San Roadilla”. Kuvassa valmistuu mansikkapirtelöni.

Hyvin brändätty juomakioski.