Trans-Siperian automatka päättyi 2600 km kohdalla 21.6.2016

Trans-Siperian automatka päättyi 12. matkapäivänä 2600 km kohdalla auton ongelmien vuoksi.

Lähdin testaamaan onko auto nyt oikeasti korjattu kun tulppa oli vaihdettu eli tavoitteena oli 530 km matka itään Kazanista Ufaan. Pysähdyin lepopaikalle syömään (Сафе У Самовара eli Samovaarilla-kahvilassa) ja käymään kahvilla (viereisessä blinikahvilassa) vajaat 130 km ajettuani. Paikalla oli myös pieni ulkoilmamuseo, jossa oli autoja ja moottoripyöriä.

Muutama kilometri tauon jälkeen moottorin ohjausjärjestelmän oranssi varoitusvalo alkoi taas palamaan. Pysähdyin saman tien kääntymään ja totesin, että Trans-Siperian automatka on nyt lopullisesti peruttu.

Palasin Kazaniin yöksi ja aamulla Kazanin Ford-huolto TTS tutki taas auton. He tulivat siihen johtopäätökseen, että katalysaattori on rikki ja se pitäisi vaihtaa, mutta katalysaattorin vaihto ei olisi mahdollista heillä. Takuuseen vaihto ei tietenkään olisi mennyt, koska Venäjä on eri takuualuetta kuin muu Eurooppa.

Vielä kuulemma voisi kokeilla onnistuisiko katalysaattorin puhdistaminen ajelemalla korkeilla kierroksilla eli 4000 kierrosta minuutissa. Tämä tarkoittaa 100 km/h 3-vaihteella tai 65 km/h 2-vaihteella. Ajelinkin korkeilla käyntinopeuksilla pitkään, mutta normaaliin ajoon palattuani varoitusvalo palasi 200 km jälkeen.

Soitin Suomeen huoltoon ja kysyin voisiko katalysaattorin vaihtoa saada takuuseen vai tulkitaanko vika itse aiheutetuksi kun on autoillut Venäjällä ja ilmeisesti saanut huonolaatuista polttoainetta. Eipä siinä paljoa selvinnyt, vaihdettu katalysaattori tutkitaan ja mahdollinen takuun evääminen tehdään sen perusteella.

Siltä varalta, että huolto ei mene takuuseen, minun kannattanee huollattaa Fiesta ulkomailla, koska auton huoltaminen on kaikkialla halvempaa kuin Suomessa. Eli lähinnä Latvia tai Viro minulla on mielessä. En ole löytänyt hintatietoja, mutta minulla on se käsitys, että katalysaattorin vaihto maksaa ainakin 1000 euroa.

Ajoin eilen 650 km Kazanista Vladimiriin ja tänään 200 km Vladimirista Moskovaan, jossa aion olla ainakin kaksi yötä. Nizhni Novgorodin ohitustie, jolle navigaattori ohjasi oli aivan järkyttävän kuntoinen – jos olisin tiennyt tämän, olisin ajanut kaupungin läpi. Vähän ennen Moskovan ulointa kehätietä oli taas ainakin puolen tunnin ruuhka, jolloin auto liikkui 5 km/h.

Auto kulkee normaalisti ja Moskovaan saapuessani tankkasin BP:n 95 Ultimatea. Pietarin huollon mukaan BP:ltä saa Moskovan parhaat bensat. British Petroleum myi puoliskonsa BP-TNK:sta vuonna 2012 Rosneftille, josta BP omistaa nykyään 20 %.

Muuten Ukrainassa vuonna 2004-2005 asuessani tankkasin aina TNK:n asemilla eikä mitään ongelmia ollut. Autoina olivat Opel Corsa ja Citroen C4, molemmat dieseleitä.

Googlailin netistä venäläisten autosivustojen arvioita venäläisistä huoltoasemaketjuista ja tosiaan Lukoil oli yksi parhaista, mutta heillä on myös franschising-asemia, joiden omistajat saattavat toimittaakin omia huijausbensojaan. Mistään ei kuitenkaan näe mikä asemista on Lukoilin oma ja mikä yrittäjien.

Fiesta tuntui huippuluotettavalta valinnalta Trans-Siperian matkalle, koska olin sillä ajellut 40 000 km ilman ainuttakaan vikaa, mm. Montenegroon kolme kertaa. Matka olisi kannattanut kuitenkin tehdä jollakin muulla autolla, joka ei ole niin ronkeli bensan epäpuhtauksille, esimerkiksi Ladalla. Tämä oli kuitenkin tässä, yksi hyvä yritys saa riittää enkä suunnittele uutta yritystä millään kulkuvälineellä. Nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Kokonaisuutena Trans-Siperian automatka epäonnistui surkeasti, mutta alkumatka kohti Siperiaa sujui sikäli hyvin, että sain otettua hyviä kuvia ja päivitettyä blogia jokseenkin reaaliaikaisesti. Samoin selkä kesti ajamisen kohtuudella eikä vatsatauditkaan yllättäneet. Alkumatkan perusteella budjetti myös näytti olleen realistinen majoituksen ja ruoan osalta.