Luang Prabangin Phu Si -temppelivuorelta avautuivat kivat näkymät Mekong- (kuva yllä) ja Nam Khan -joelle (kuva alla). Kuninkaanlinna/kansallismuseo oli valitettavasti suljettuna, munalukko vain portissa eikä mitään tiedotusta, joten sinne en päässyt, mutta Wat Xieng Thongissa ja Wat Vinusalatissa kävin. Luang Prabang vaikutti paljon pääkaupunki Vientianea nykyaikaisemmalta kaupungilta.
Avoimen taivaan alla sijaitsevassa rantaravintolassa Mekong-joen rannalla kokeilin summamutikassa Lao-ruokaa (ruokalistassa Lao Dishes) tilaamalla Laap Chickenin, mutta en pystynyt syömään sitä. Join vedet, maksoin ja lähdin lasagnelle ruotsalaiseen Scandinavian Bakeryyn.
Luang Prabangista löysin ennakkosurffailun perusteella kaksi wifillä varustettua majataloa. Vilay GH, 8 e, oli täynnä, ja Souk Lan Xang GH:n hintaa en saanut tingittyä 10 euroon, joten käytin nettikahviloiden maksullista wifiä (0,5-1 e/h) ja parin ravintolan ilmaista wifiä.
Luang Nam Thassa tein ruoanodotteluennätyksen 55 min. Kyseessä oli intialainen ravintola, jollaisia olen viime aikoina suosinut, ja erehdyin tilaamaan, vaikka n. 7-8 asiakasta oli saapunut ennen minua. Ehdin kuitenkin vielä hyvin katsomaan TV:stä Miss Laos 2009 -kilpailua. Paras voitti (kuvia), mutta yleensä ottaen kauniimpia naisia löytyy muualta, tämän reissun maista Kambodzasta (ja Malesiasta intialaiset).
Luang Prabangista pohjoiseen päin ajellessa, Udomxaihin ja Luang Nam Thahan, vuoristokylissä näytti siltä kuin olisi siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin (kuva yllä).
reissuesan valokuvagalleria – Laos 2009