Ajelin Romaniassa Transfagarasan-tien. Top Gear -ohjelman Jeremy Clarkson totesi vuonna 2009 Transfagarasanin ajettuaan, että kyseessä on maailman paras tie.
Ajoin 90 km pitkän Transfagarasan-tien DN7C etelästä pohjoiseen eli lähtöpaikkana oli Bascov Pitestin lähellä, ja päätepisteenä DN1-valtatie Cartisoaran jälkeen.
Transfagarasanilla ei peritä tietulleja, vaan Romanian vinjetti riittää (3 e/viikko tai 7 e/kk). Transfagarasan on auki tieolosuhteista riippuen kesäkuusta lokakuuhun.
Karhu juoksi vastakkaisen kaistan reunalla ja pysähtyi pientareelle, jolloin myös minä pysäytin auton tien vastakkaiselle pientareelle, aukaisin ikkunan ja otin kameran käteen.
Aluksi karhun nähdessäni tuli mieleen, että se olisi sirkuskarhu, koska olen joskus Albaniassa nähnyt sellaisen kadulla, mutta karhun omistajaa tai muitakaan ihmisiä ei näkynyt, joten oli uskottava, että kyseessä on villi karhu.
Vastaantuleva auto pysähtyi kovin lähelle karhua keskelle tietä, ehkä vaarallisenkin lähelle, eikö karhu voi vaikka hyökätä autoa kohti.
En jäänyt paikalle odottelemaan jääkö karhu poseeraamaan tien viereen pitemmäksi aikaa vai häipyykö metsään, vaan otin muutaman kuvan, ja jatkoin matkaa.
Vesivoimalaitoksen luona oli todella suosittu pysähtymispaikka, ja siellä pysähdyin minäkin. Autoja oli tien varrella sen verran paljon, että päädyin jättämään auton 750 metrin päähän.
Edellisenä päivänä Transalpinalla äkkijarrutustapauksen jälkeen päätin, että pysäköin auton jatkossa turvallisemmin vain oikealle puolelle tietä, ja niin teinkin.
Tranfagarasan nousee reilun kahden kilometrin korkeuteen saakka.
Vähän aikaa sitten ohitin kuvan hotellin, ja nyt katselen sitä korkeuksista jyrkänteen reunalta.
Transfagarasanilla on paljon neulansilmämutkia, onkohan kukaan laskenut kuinka monta?
Näyttääkö siltä, että tie loppuu? Tie jatkuu vuoren läpi tunnelia pitkin. Olikohan se Romanian pisin tunneli 884 m tässä.
Transfagarasanin asfaltti oli kulunut ja ajoittain epätasainen päinvastoin kuin Transalpinalla, mutta mitään vaarallisia kuoppia en tiellä havainnut.
Ohitin Baleajärven luona olevat pysäköintialueet, joille näytti olevan jonoa, ja ajattelin, että tien varrelta kyllä löytyy pian sopivia pysäköintipaikkoja. Pysäköintipaikka löytyikin vasta reilun kilometrin päästä, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu, kävelymatkalla Baleajärvelle avautui hyviä kuvauskulmia alaspäin.
Iso lammaslauma Transfagarasanin varrella.
Priusini on kuvassa neljäs auto oikealta.
Kauemmaksi alas katsoessa korkeuserot näyttävät latistuneilta, mutta kun lähempänä olevaa tien osuutta katsoo, tie kyllä laskee kurvien välissä voimakkastikin.
Baleajärvi 2034 metrin korkeudessa.
Baleajärven rannalla on majatalo Cabana Balea Lac.
Majatalon toinen rakennus Baleajärven rannalla.
Vasemmalla on viiden tähden hotelli Cabana Paltinu ravintoloineen.
Ostin herkullisen ison pullan, en nyt muista miksi näitä kutsutaan Romaniassa. Valitsin 200 g version sokerilla ja kanelilla (2 e).
Takaisin kohti autoa.
Köysiradan yläasema.
Kilometritolppa kertoo matkan Balean vesiputokselle Baleajärven läheltä. Jätän vesiputouksen nyt väliin, ja palaan maisemiin seuraavana aamuna.
Majapaikkani La Tataia Zahei oli melko lähellä Transfagarasanin pohjoista päätepistettä Dragusissa, mutta vähän turhan lähellä lehmätilaa, kuvassa naapurin lehmiä palaamassa laitumelta. Auto piti pysäköidä pihalle turvaan lehmiltä, ja netti toimi vain nostamalla puhelimen ikkunanlaudalle.
Ennen patikointiretkeä vesiputoukselle kävin vielä uudelleen Baleajärvellä. Auton pysäköin viralliselle pysäköintialueelle (2 e/tunti), ja kävin syömässä kuvan isossa pikaruokaravintolassa (9 e).
Paluumatkalla Baleajärveltä tapahtui valtavan lammaslauman invaasio tien yli.
Lammas ylittämässä Transfagarasiania autoni edestä.
Balean vesiputouksen sanotaan olevan 60 metriä korkean, mutta ei se minusta niin korkealta näytä.
Vesiputokselle patikointi oli yllättävän raskasta, jyrkkääkin nousua kivikkoisessa maastossa, yhdessä paikassa suorastaan vaarallista. Alkupiste oli 1234 metrissä, vesiputous 1500 metrissä.
Infotaulun mukaan matkaa vesiputoukselle Balea Cascada -hotellin ja köysirata-aseman luota on puoli tuntia, mutta minulta kului 37 minuuttia, välissä piti pysähtyä useita kertoja huohottamaan 30 asteen helteessä.
Vaarallinen paikka, jossa voisi livetä ja pudota korkealta. Käsittämätöntä ettei tähän ole laitettu edes varmistusköyttä.
Matkalla alas vesiputoukselta.
Wikipedian artikkeli kertoo, että Nikolae Ceaucescu rakennutti Transfagarasanin vuosina 1970-74 vastauksena Tsekkoslovakian miehitykselle. Hän halusi varmistaa armeijan huoltoreitin vuoriston ylitse jos Neuvostoliitto yrittäisi vastaavaa Romaniassa.
Näyttää upealta, jotenkin tulee jopa Färsaarten vehreys mieleen. En ole vielä päässyt itse Romaniassa käymään, mutta useamman vuoden se on ollut mielessä. Tänään sain toisen rokoteannokseni; pitääkin katsoa millaiset säännökset Romaniaan matkustelun suhteen on.