langawi

Langkawi, Malesia 25-28.9.09

Phuketista Trangiin meni bussilla 5,5 h (5 e), satoi lähes koko matkan ja bussi ei oikein pitänyt vettä, ikkunat vuosi ja vähän kattokin. Onneksi oli tilaa väistyä vuotojen alta. Rama VI -kadulta löysin tämän reissun halvimman hotellihuoneen, 180 bahtia eli vajaat 4 e.

Trangista Satuniin Thaimaan lounaiskulmaan kesti bussimatka 3,5 h, vaikka matkaa oli vain 150 km. Ehdin sopivasti päivän viimeiseen klo 16:n Langkawin-lauttaan. Langkawi sijaitsee 45 km päässä Satunista ja 30 km Malesian rannikolta Kuala Perlisistä. Merimatka kesti tunnin (6 e) ja Kuahin satamassa sai 90 vrk oleskeluluvan Malesiaan.

Taksi satamasta päärannalle eli Pantai Cenangiin kesti 25 min erinomaisia teitä pitkin ja maksoi 5 e. Taksilla oli melkein pakko mennä, koska Langawilla ei, ärsyttävää kyllä, ole julkista liikennettä. Yötä Cenangilla olin Shirai-majatalossa, 6 e/yö, yhteiset mukavuudet viereisen huoneen kanssa. Varsinkin yhteistilat olivat likaiset, isännällä oli jalka paketissa ja emäntä oli matkoilla.

Sataman kolme pankkiautomaattia eivät suostuneet antamaan rahaa, joten Thaimaan bahtit oli vaihdettava Malesian ringgeteiksi. Netistä lukemieni tietojen perusteella Cenang-rannalla ei ole pankkiautomaattia, mutta se ei pitänyt paikkansa, vaan sellainen lopulta löytyi seuraavana päivänä Underwater Worldistä ja jopa toimiva.

Langkawi

Langawin kristallinkirkkaista vesistä ei tällä hetkellä ole tietoa, vaan kovin samealta näyttää uimavesi. Majatalon isäntä sanoi, että sateen jälkeen menee pari päivää kun vesi kirkastuu. Nyt on aika sateista ollut, sateet ovat ajoittuneet lähinnä yöaikaan.

Malesia on islamilainen valtio, jossa on uskonnonvapaus. Musliminaisilla ja -tytöillä on täällä aina huivi päässä. Optikolla oli huivittomia myyjättäriä, joten kysyin mistä johtuu ja sanoivat olevansa kiinalaisia. Maassahan on kiinalais- ja intialaisvähemmistöt. Rannalla malesialaiset uivat vaatteet päällä tai kokovartalouimapuvussa.



Lonely Planetin väittämä, että Langawilla kaikki on kallista paitsi verovapaa olut, on liioittelua. Ruoka ei ole kallista, vaan olen syönyt täällä jatkuvasti kahden euron aterioita. Pyykinpesu ei myöskään ollut kallista, vajaan euron kilo.

Vuokrasin skootterin majatalosta ja ajoin Kuah Towniin 25 km päähän, jossa aioin tankata ennen shoppailua. Virtalukko osoittautui vialliseksi eikä konetta saanut sammumaan mitenkään, pyysin myös apua muilta tuloksetta. Huoltoaseman pitäjä katsoi pyörän bensamittaria ja vakuutti, että bensa riittää takaisin. Mittari kuitenkin valehteli ja jäin välille. Nuori paikallinen mies tuli apuun ja kävi hakemassa minulle autolla litran bensaa, hakupalkkiota hän ei halunnut.

Palattuani majatalon isäntä tarjosi tilalle toista skootteria, mutta 60 km turhaa ajoa bensan loppumisineen otti sen verran päähän, etten sitä huolinut. Seuraavana aamuna en malttanut olla ehdottamatta skootterivuokran palauttamista ja isäntä pimahti täysin. ”Fuck off! You are one of those white Europeans that think they can buy world”, ”don’t tell me how to run my business”, ”i know my bikes are not broken, i have driven them two years” jne. Bensan loppuminen oli kuulemma aivan oma syyni, minun olisi pitänyt tankata moottorin käydessä.

Kamera (TZ2) kastui ja on nyt entinen. Jotain vikaa siinä jo oli (teleasennossa kuvat eivät olleet enää teräviä), joten kastuminen ei hirveästi harmittanut. Kamera oli Minigrip-pussissa, mutta se ei auttanut, koska pussi oli jäänyt sulkematta.

Edellinen ja seuraava blogipostaus

Lisää samasta aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *